Part 17

2.5K 115 13
                                    

*Liamin näkökulma*

”Saadaanko nyt mennä?” Louis kysyi Thomasilta.

”No menkää, mutta koputtakaa ensin ja jos ei ole valmista, niin keksitte jotain, mutta sisälle ette mene”, hän sanoi kyllästyneenä, mutta siltikin erittäin tiukasti. Lähdimme seuraavan viiden sekuntin sisällä juosten käytävän toiseen päähän ja Harry koputti oveen.

”Tulkaa vaan!” kuului huuto oven toiselta puolelta ja Harry avasi oven astuen sisään minä perässään. 

”Wow, tehän ootte laittanu ittenne kauniiks”, sanoin Martinalle, Amandalle ja Mauralle. Mutta missä on Nat ja Angela?

”Missä tytöt on?” Zayn kysyi. Maura osoitti ovelle, joka johtaa lavalle. Niall ja Zayn juoksivat nopeasti ovelle, mutta jäivät siihen jumiin. Näytin pojille, kuinka ovi avataan, koska he eivät malttamattomina edes sitä auki saaneet. Saavuin ensimmäisenä lavan reunalle ja huomasin siellä vaeltavan kaksi tyttöä. Astuin lavalle ja kävelin hieman lähemmäksi. Onko tuossa muka siskoni? Ei voi olla.

”Angela?” sanoin ja tytöt kääntyivät meitä kohti. Niallin suu loksahti auki ja samoin taisi käydä Zaynille. 

”Mitä on tapahtunu niille kahdelle tytölle, jotka me kolme tuntia sit jätettiin takahuoneeseen?” Louis sanoi. 

”Wow”, oli ainut sana, minkä Niall suustaan ulos sai. Angela tuli halaamaan minua ja sen jälkeen hakeutui Niallin läheisyyteen.

”Okei. Zayn ja Niall, te ette myöskään oo haaveja, niin kun ei Louiskaan. Ja ihan oikeesti, mua voi halata normaalisti, mä sanon kyllä, jos mua sattuu. Sitä varten mulla tukiliivi onkin, et se suojaa mun kylkee ja vatsaa”, Angela luetteli meille. ”Ja voisittekos jo kertoo kohta, miks tää kaikki?” Angela kysyi pyörittäen käsiään naamansa ympärillä.

”Ei. Se on salaisuus, joka varmasti selviää teille myöhemmin”, Niall sanoi suudellen siskoani. On se hyvä, että Angela ja Niall löysivät toisensa, koska en olisi antanut kenen tahansa ottaa Angelaa. 

”Just, mut menkää te nyt heti valmistautuun keikkaan, niin me käydään iskän luona”, Angela sanoi lähtien Thomasin luokse Nat mukanaan.

*Niallin näkökulma*

”Pysy nyt hetki paikallas”, sanoin nauraen vieressäni istuvalle tytölle, tai no eihän Angela pysy paikallaan, mutta joka tapauksessa. En ole kauhean innoissani, että hän hyppii joka suuntaan, koska vielä olisi ainakin kuukausi jäljellä ennen kuin hän saisi liikkua tuolla tavalla. Ärsyttävää, kun Vanessan oli pakko aiheuttaa tällainen kohtaus juuri nyt. Onneksi hänestä on päästy eroon lopullisesti, ainakin toivon niin. Olemme juuri autossa ja matkalla Angelan syntymäpäiväjuhliin, joista hän ei tietenkään mitään tiedä. Vielä olisi pysähdyttävä kaikkien vaihtamaan vaatteet, myös meidän. Tiedän, että tyttö täyttää 18 vasta kolmen viikon päästä, mutta juhlat olisivat jo nyt, että meillä on mahdollisuus juhlistaa molempien syntymäpäivää vain perheen kesken ja kahdestaan. Oikeastaan Angela ei vielä tiedä, mutta meillä on poikien kanssa suunnitelma. Ensimmäinen askel siihen olisi saada Angela muuttamaan minun kanssani samaan taloon. Eli siis tänään, kun hän sitä vähiten odottaa, aion kysyä häneltä kiintoisan kysymyksen, joka on siis muuttamaan minun kanssani yhteen, koska en halua päästää häntä enää muualle luotani ikinä. Mieluiten viettäisin jokaisen sekuntin loppuelämäni ajan hänen kanssaan, jos voisin.

”Niall?” Angela kysyi heilutellen käsiään naamani edessä.

”Mitä?” kysyin heräten ajatuksistani.

”Mä kysyin, et mihin me ollaan menossa ja koska ollaan perillä?” tyttö kysyi tuijottaen minua täynnä energiaa. Ehkä suurin piirtein saman verran, kuin 5-vuotias pikku tyttö, joka on juuri saanut pussillisen tikkareita.

I'll Be With You | N.HWhere stories live. Discover now