Korjaamon ulkoasu oli karu. Seiniin oli spreijattu jos minkälaisia kuvioita, ikkunat olivat osittain rikki ja ovi melkein pois saranoiltaan. Haju rakennuksen ympärillä oli pistävä ja öljyinen. Se saattoi tosin johtui rumasta lava-autosta, jota oli ilmeisesti juuri pihalla rassattu. Ihmiset kulkivat korjaamon ohitse nyrpistellen nenäänsä ja kiihdyttäen tahtiaan. Jostain syystä Markus Metsälän valkoiset lenkkarit olivat kuitenki johtaneet korjaamon ovelle.
Ruskeahiuksinen poika otti lippiksen päästään ja asetti sen lippa taaksepäin osoittamaan. Hän suojasi kätensä hupparin hihalla ja tarttui oven likaiseen kahvaan. Ovi aukesi helposti ja lennähti heti selälleen. Öljyn hajuun sekoittui hien ja jonkin... ehkä kanan aromi. Markus astui korjaamoon sisälle.
Työntekijöillä oli kaikilla sotkuiset, siniset haalarit. Suurin osa oli keski-ikäisiä miehiä, mutta joukkoon mahtui myös nuorempia. Kukaan ei tosin ollut Markuksen ikäisen näköinen, kaikki kai yli parikymppisiä. Markus kuvitteli itsensä nelikymppisenä, haalariasuisena miehenä, ja päästi suustaan pienen nauruunpyrskähdyksen. Sen jälkeen hän kohotti kasvoilleen neutraalin ilmeen.
Vanhimman näköinen mies oli ilmeisesti huomannut Markuksen, ja käveli pojan luo. Ukko mittaili Markusta katsellaan hetken aikaa, kunnes murahti: "Kenenkäs poikia sää oot? " Markus empi hieman ja vastasi:
"Metsälän Riikan ja Tuomaksen. Tulin hakemaan töitä. " Mies naurahti. Nauru oli möreää, niinkuin miehen äänikin. "Vai töitä", mies vastasi. "Etkös sää oo vähän liian nuori? Et kuule jaksais täällä kauaa. "
"Oon jo kuustoista. Ja kyllä mä jaksaisin. Oon työskennelly isän raksalla jo monta vuotta. " Markus tiuskaisi takaisin.
"No jaa... ehkä meillä yhdelle harjoittelijalle olis tilaa. " mies myöntyi. Markuksen kasvoille syttyi hymy.
____________
Linda Lehtimäen huoneen peilistä tuijotti kumma hahmo. Sillä oli Lindan nenä, suu ja silmät, mutta hiukset, ne puuttuivat. Ruskeiden kutrien tilalla oli siististi siiliksi ajeltu pää.
Se oli ollut vain yksi ajatus. Yksi pieni päähänpisto kaikkien ajatusten meressä, joka velloi tytön pään sisällä. Ajatus oli saanut lisää rohkaisua, kun Linda oli nähnyt isän parranajokoneen vessan lavuaarilla. Tyttö itse ajatteli sitä isoksi kasvamisena, aikuistumisprosessina.
Etutukka ensiksi. Niin Linda oli ajatellut. Ensin tehdään spede-kampaus, katsellaan sitä hetki, ja sitten sheivataan loput. Yksinkertaista ja helppoa. Lopuksi, kun Linda oli tyytyväinen lopputulokseen, hän katsoi peiliin, sipaisi ajeltua päätään ja hymyili. Irti lähteneet hiukset tyttö sulloi kirjekuoreen ja lähetti ne äidille Australiaan. Lindaa nauratti, kun hän ajatteli äidin ilmettä kirjekuoren avaamisen jälkeen.
Linda käveli alakertaan varmoin askelin. Keittiössä hän näki Sannan, äitipuolen, tekemässä ruokaa. Linda huikkasi naiselle, joka kääntyi tyttöä kohti. Ilmeisesti pienen ajattelun jälkeen Sannan kasvoille ilmestyi kauhistunut ilme.
"Mitä hittoa sä oot tehny sun tukalle?" Sanna kysyi Lindalta tyrmistyneellä äänensävyllä. Linda kohautti olkiaan: "Leikkasin pois. Ne oli vaan tiellä. " Sanna näytti edelleen vähintään siltä, että voisi heittää Lindan pihalle asunnostan.
"Voi herranjumala. Sä ajat mut ja isäs hautaan noilla tempauksilla! Eikö sulla hyvä lapsi oo aivoja? " Sanna huusi. "Ootappas kun Mikko tulee kotiin, se ei tykkää. " Linda pyöritteli silmiään. Tyttö oli lakannut välittämästä isän ja Sannan mielipiteistä kauan aikaa sitten. Ne kaksi vanhaa kääkkää eivät merkinneet Lindalle mitään. Äitikin oli yksi kusipää, hylätä nyt noin vaan lapsi ja aviomies ja muuttaa maapallon toiselle puolelle.
___________________
YOU ARE READING
Sä oot kaikki mitä tarviin
Teen Fiction"Mä tiesin että sä oot se oikea sillon, ku näytit mulle keskaria meidän pihalla." ... Linda vihaa kaikkea. Australiassa asuvaa äitiään, tyhmää isäänsä ja sen tyhmää vaimoa. Eniten Linda vihaa itseään. Koulu potkii päähän ja elämä myös. Elämään tuov...
