Linda seisoi Emman ovella ja katseli Emman naamaa. Emman suu ammotti isona o-kirjaimena.
"Linda, mitä sun tukalle tapahtui?" Emma kysyi ihmettyneellä äänellä.
"Joo, tota, se alko pari päivää sitte tippumaan... " Linda aloitti.
"Älä vittu kuseta", Emma keskeytti. Linda nauroi.
"Okei, mä otin iskän shaverin ja vedin kaikki pois. "
"Ja sun isä? " Emma kysyi.
"Iha helkkarin raivona. Emmä sitä enää jaksanu nii tulin tänne. Onko teillä vielä se ilmapatja? " Linda selitti. Emma nyökkäsi.
"Ota nyt vittu toi takki pois ja tuu kunnolla sisälle. Sen pipon sä voit heivata helvettiin. Kärpät on iha paskoja", tyttö kehotti.
Linda käveli päätä lyhyemmän Emman takana olohuoneeseen ja tuijotti koko matkan tytön vaaleaa pitkää tukkaa. Linda muisti omat pitkät ruskeat kiharansa, ja ikävöi niitä yhtäkkiä. Kun äiti oli asunut vielä kotona, hän oli aina kehunut Lindan tukkaa ja kertonut keiltä kaikilta sukulaisilta Linda oli sen perinyt. Äidin hiukset olivat pari sävyä vaaleammat kuin Lindan ja aina suorat ja poninhännällä. Tai ei Linda tiennyt miltä ne nykyään näyttivät. Eihän hän ollut nähnyt äitiä viiteen vuoteen.
Olohuoneessa nojatuolissa istui Emman äiti, Sari, lukemassa sanomalehteä. Sohvalla nukkui Emman isä. Emma korotti hieman ääntään ja ilmoitti Lindan läsnäolosta. Sari nosti katseensa sanomalehdestä ja päästi suustaan terävän henkäyksen huomatessaan Lindan.
"Linda? Säkö se oot? " Sari ihmetteli.
"No kuka muukaan. Huomasit varmaan mun uuden hiustyylin", Linda sanoi ironisesti ja pyörähti ympäri kuin esitelläkseen itseään. Emma hymyili.
"Joo... kyllä mä huomasin... se on aika, öö", Sari takelteli.
"Lyhyt", Emma täydensi lauseen pidätellen naurua. Emman isä alkoi heräillä sohvalla. Mies nosti päätään ja alkoi tuijottamaan Lindaa.
"Sari, onko Emma tuonu jonku pojan tänne, vai näenkö mä unta? " Emman isä kysyi.
"Petri, sen on vaan Linda", Sari vastasi.
"Mistä lähtien Linda on näyttäny tuolta? " Petri ihmetteli vieläkin.
"Tästä päivästä", Linda tokaisi. Hän oli jo nyt kyllästynyt ihmisten ihmetteleviin kasvoihin. Voi mitä maanpäällistä helvettiä seuraava, sanotaanko noin vuosi tulisi olemaan.
"Onko okei, jos Linda nukkuu meillä tän yön? Sen isä tavallaan raivostu sille", Emma kysyi vanhemmiltaan. Sari nyökkäsi.
"Miten vaan", Petri sanoi.
Lindakin nyökkäsi, lähinnä kiitokseksi. Hän oli tuntenut Emman vanhemmat viisivuotiaasta, ja nämä olivat olleet hyvissä väleissä Lindan vanhempien kanssa. Mutta äidin lähdön jälkeen Sari ja Petri olivat etääntyneet Lindan isästä huomattavasti. Isästä oli tullut sulkeutunut ja tiukkapipoinen Lindan kanssa yksin jäätyään, ja se ei sopinut Emman vanhempien kaltaisten "rentojen ihmisten" elämänkuvaan. Sannan astuminen kuvioihin ei auttanut asiaa. Mutta Sari ja Petri olivat tosi mukavia Lindalle edelleen, ja aina kun asiat kotona eivät olleet hyvin, sai Linda tulla Virtasille, vaikka Emma ei olisi ollut kotona.
Emma lähti taluttamaan Lindaa vierashuoneeseen, jossa iso ilmapatja odotti kaapissa täyttämistä.
_______________
Markus mietti koko loppuillan, mitä Linda Lehtimäki teki ulkona kärppäpipo päässään. Vaikka tyttö asui kujan päässä, ei tätä silti kovin usein nähnyt kulkevan pihalla. Linda oli näyttänyt kiihtyneeltä, vihaiselta. Markus muisti tytön rauhallisena ja fiksuna luokasta, mutta ihmiset muuttuivat usein mennessään lukioon. Markuskinhan oli mennyt töihin korjaamolle, vaikka yleensä vietti kaikki iltapäivät yksin huoneessaan.
YOU ARE READING
Sä oot kaikki mitä tarviin
Teen Fiction"Mä tiesin että sä oot se oikea sillon, ku näytit mulle keskaria meidän pihalla." ... Linda vihaa kaikkea. Australiassa asuvaa äitiään, tyhmää isäänsä ja sen tyhmää vaimoa. Eniten Linda vihaa itseään. Koulu potkii päähän ja elämä myös. Elämään tuov...
