Me katselemme maailmaa lasit päässä. Ne lasit rajaavat kaiken muun,
näemme vain sen mitä haluamme nähdä. Uskomme liikaa unelmiin,
ajattelemme väärin.
Luulemme olevamme aina oikeassa. Kaikki mitä muut sanovat on väärää.
Ei, me emme ole jumalia. Me vain katsomme muita alempiarvoisina kuin olemme itse. Luettelemme oikean ja väärän, juuri sellaisiksi kuin haluamme.
Ei, me emme ole täydellisiä. Me emme patsastele maailman huipulla.
Meidän ajatuksemme ovat pyramideja, teräväkärkisiä ja yksinkertaisia. Meidän korvamme rajaavat kuulemiamme asioita, kuulemme sen mitä haluamme kuulla.
Ei, me emme ole kuuroja tai sokeita. Meillä on vain rajattu määrä aisteja. Jotkut aivolohkot eivät joskus enää toimi.
Ja silloin me olemme kuolleita.
ČTEŠ
Takaisin sateeseen
PoezieRunoja. Runoja yksinäisyydestä, runoja lapsuudesta, runoja ihmisistä, runoja ahdistuksesta, runoja omasta itsestä. Melankoliaa surua iloa naurua itkua eroja rakkautta. Kadotan itseni, uudelleen ja uudelleen. Pari kertaa päivässä, ja kerron siitä mui...
