REWRITE THE STARS |Dramione| (Valmis)

Luku 3

Professori McGarmiwa oli poistunut nurkan taakse ja minä vain seisoin hiljaa keskellä käytävää. Malfoy seisoi takanani ja alkoi mutista.

-Tämä on sinun syytäsi Granger. Jos et olisi niin raivostuttava, en joutuisi näkemään sinua joka päivä kahta tuntia oppiaineiden lisäksi, hän sanoi ja lähti luultavasti kohti  Luihuisten oleskeluhuonetta.

En vastannut mitään. Kävelin vain selkä seinää vasten ja liu'uin sitä pitkin istualteen. Painoin pääni polviin ja aloin soimata itseäni. Miksi annoin sen tapahtua? Jos olisin vain istunut, en olisi mukana tässä liemessä. No ei, vaan tietenkin minun oli pakko puolustaa itseäni kuin hölmö pikkukakara. Loistavaa Hermione, loistavaa.

Pakotin itseni nousemaan ja liikkeelle. Minun täytyi selittää Harrylle ja Ronille kaikki. Varmasti myös Ginnylle, sillä Harry tuskin pystyi olemaan kertomatta hänelle. Kävelin reippaasti Rohkelikkojen tuvalle ja sanelin Lihavalle Leidille salasanan. Astuin sisään oleskeluhuoneeseen, jossa Ron, Harry ja Ginny istuivat sohvilla ja Neville teki läksyjä Seamusin kanssa pödällä. Loin heille pienen hymyn tervehdykseksi ja hyppäsin sohvalle Ginnyn viereen.

-Hei, sanoin kolmelle minua tuijottavalle silmäparille.

-Hetkinen, hei? Sanot vain hei, vaikka lähes tapatit sen Malfoyn roikaleen äsken! Ron vaati tarkoittaen tarkkaa selitystä tapahtuneesta.

-No se vähän karkasi käsistä, sanoin nolona ja naama hieman punertavana.

-Eihän, se oli mahtavaa! Olisinpa ollut näkemässä, Ginny hihkui ja sai minut naurahtamaan.

-Miten sä sen sait niin kovasti suuttumaan? Harry ihmetteli.

-Öööm, kutsuin sitä yhtä arvottomaksi kuin se pitää jästejä. En kylläkään ymmärrä miten se niin kiehahti, vastasin.

-Outoa, luulisi ennemmin sinun saavan hermoromahduksen hänen jatkuvilla haukuillaan, Harry totesi.

Pyöräytin silmiä hymyillen ja kohautin olkapäitäni. Sitten vilkaisin kelloa, joka näytti puoli neljää. Minun täytyisi lähteä jälki-istuntoon vartin päästä. En mitenkään olisi halunnut nähdä Malfoyta, mutta minkäs teet.

-Ai niin, tiedättekö mitä sain rangaistukseksi? kysyin ja kaikki kolme pudistivat pääätään.

-Neljä viikkoa jälki-istuntoa joka päivä, paitsi sunnuntaisin, neljästä kuuteen. Malfoyn kanssa! huudahdin ja näin vahingoniloisia ja sääliviä ilmeitä ystävieni kasvoilla.

-Neljä viikkoa! Sehän on melkein kuukausi, Ginny järkyttyi.

-Niin, mutta onneksi tehtävä on järjestellä kirjastoa. En olisi kestänyt neljää viikkoa missään muualla, huokaisin.

-No, onnea kai sitten, Harry sanoi myötätuntoisesti ja hymyilin pojalle takaisin.

______

Kello oli viittä minuuttia vaille neljä ja seisoin kirjaston edessä odotellen Malfoyta ja professori McGarmiwaa, joka oli luvannut antaa meille tehtävälistan. Pian näinkin molempien kävelevän kirjastoa kohti ja tein ystävällisen hymyn huulilleni katsoessani McGarmiwaa. He pysähtyivät eteeni ja professori alkoi heti kaivaa jotain kaavustaan. Vilkaisin Malfoyn suuntaan, mutta poika tuijotti muualle kuin minua ei olisikaan.

-Tässä on molemmille listat tehtävistä. Pyrkikää tekemään niistä suurin osa. Olette vapaita lähtemään, kun kello lyö kuusi. En suosittele luistamaan, sillä saisin sen kuitenkin selville, eikä siitä seuraisi mitään hyvää, sanoi professori painottaen viimeistä lausetta Malfoyn suuntaan. Poika pyöräytti huomaamattomasti silmiään. Otimme pergamentille kirjoitetut listat McGarmiwalta, joka lähti takaisin sieltä mistä oli tullutkin. Luin listaa mielessäni, kuten Malfoykin.