Soturikissat | Varjotähden Valinta | ✔

Luku 24

"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurtasanteen alle klaanikokoukseen!"
Sulkatähden huuto kajahti notkossa.
Klaani alkoi kerääntyä hänen ympärilleen.

"Minulla on teille iloisia uutisia. Kultatassu ja Hopeatassu ovat saavuttaneet oppilasiän, ja meidän on aika tehdä heistä täysiä Myrskyklaanin sotureita."
Kultatassu ja Hopeatassu  nytkähtivät innoissaan.
"Hopeatassu, astu eteenpäin."
Varjosydän näki, että Hopeatassu tärisi.
"Oletko valmis puolustamaan tätä klaania- jopa henkesi uhalla?"
"Lupaan"
Sulkatähti piti pienen tauon.
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Hopeatassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan nimellä Hopeatuuli. Tähtiklaani kunnioittaa rohkeuttasi, ja hyväksymme sinut täydeksi Myrskyklaanin soturiksi."

Hopeatuuli asteli soturien joukkoon, ja Kultatassu loikki Sulkatähden eteen tämän sanottua ensin aloitussanat.
"...Kultatassu, lupaatko puolustaa tätä klaania- jopa henkesi uhalla?"
"Todellakin!"
"Siinä tapauksessa, Kultatassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan nimellä Kultasulka. Tähtiklaani kunnioittaa rohkeuttasi ja päättäväisyyttäsi, ja hyväksymme sinut täydeksi Myrskyklaanin soturiksi."

Joka puolta raikui onnitteluhuutoja tuoreille sotureille.
"Kultasulka! Hopeatuuli!"
Varjosydän katsahti pentutarhalle, jonka ulkopuolella Haukkasiipi hurrasi mukana.
Pikkuhiljaa kissat alkoivat kerääntyä takaisin omiin tehtäviinsä.

Varjosydän päätti käydä katsomassa Kuonokukkaa parantajan pesässä.
"Hei, Hunajahalla! Kuinka Kuonokukka voi? Onko hänen yskänsä pahentunut?"
Hunajahalla huokaisi.
"Hänen yskänsä on pahentunut. Pelkään, että se on viheryskää."
Varjosydän hätkähti.
Viheryskää?
"Suosittelen, ettet tule pidemmälle. En halua että sinäkin saat tartunnan."
Varjosydän nyökkäsi, ja tassutti pois.

                              ***

Partio lähestyi Tuuliklaanin rajaa. Kultasulka hyppeli Varjosydämen rinnalla innoissaan.
"Ensimmäinen päiväni soturina, ja pääsen partioimaan!"

Yhtäkkiä partion kolmas kissa, Jäkäläturkki, pysähtyi.
Hän haisteli ilmaan. Yhtäkkiä hänen karvansa nousivat pystyyn.
"Juoskaa!" hän sihahti.
"Mi-" Varjosydän aloitti, mutta Jäkäläturkki patisti häntä juoksemaan.
"Juokse!" Jäkäläturkki ulvoi.
Silmänräpäystä myöhemmin saniaisten seasta loikkasi esiin punaruskea olento.
Kettu!

Varjosydän pinkaisi juoksuun minkä jaloistaan pääsi. Kultasulka ja Jäkäläturkki rynnistivät hänen kintereillään.
"Äkkiä! Kiivetkää puuhun!" Jäkäläturkki ulvoi.
Varjosydän ja Jäkäläturkki pinkaisivat lähimmän tammen oksalle turvaan.
"Missä Kultasulka on?" Varjosydän maukui hädissään.

Yhtäkkiä puun juurelta kuuli vinkaisu.
Kettu lähestyi Kultasulkaa uhkaavasti. Hän yritti kiivetä ylöspäin, mutta puunkuori antoi periksi. Ja Kultasydämen ote lipsui.
"Apua!" Hän kiljui.
Varjosydän päätti ettei voisi jättää Kultasulkaa pulaan.
Hän loikkasi äristen oksalta suoraan ketun selkään.
Kettu älähti säikähtäneenä. Varjosydän iski silmää Jäkäläturkille, joka kiipesi alas auttamaan Kultasulkaa ylös.
Varjosydän upotti hampaansa rimpuilevan ketun niskaan.
Kettu ulvoi hädissään, ja yritti yltää hampaillaan Varjosydämeen.
"Ei muuten onnistu!" Varjosydän murisi suu täynnä ketun karvoja.
Varjosydän takoi ketun selkää takajaloillaan.

Kettu uikutti kuin mikäkin pentu.
Varjosydän hellitti hetkeksi otettaan. Kettu heitti hänet selästään.
"Uh!" Varjosydän puhahti tömähtäessään maahan.
Kettu lähestyi häntä uhkaavasti.
Varjosydän yritti kömpiä pystyyn, mutta kettu oli nopeampi.
Se loikkasi komealla loikalla Varjosydämen kimppuun ja upotti hampaansa tämän jalkaan.
Varjosydän ulvaisi hädissään.
"Varjosydän!" Jäkäläturkki huusi.
Varjosydän yritti pyristellä irti ketun otteesta, mutta kettu piti otteensa.

Lopulta Varjosydän sai karistettua ketun kimpustaan, ja raapaisi sitä sähisten vasempaan silmään.
Kettu rääkäisi, ja otti suunnan kohti Tuuliklaanin reviiriä.
Varjosydän lähti sen perään, ja sai sen ajettua rajan toiselle puolen.
"Varjosydän! Sinä pelastit minut!"
Kultasulka huudahti.
He molemmat olivat laskeutuneet puusta.
"Tuo sinun haavasi näyttää pahalta. Sinun pitää käydä näyttämässä sitä Hunajahallalle." Jäkäläturkki maukui huolissaan.
Varjosydän nyökkäsi.
He lähtivät talsimaan kohti leiriä.                
Matkalla he törmäsivät toiseen partioon.
"Mitä sinun jalallesi on käynyt?" Partiossa oleva Lumituisku kysyi huolissaan.
"Kettu" Jäkäläturkki maukui hänen puolestaan.
"Varjosydän oli tosi rohkea! Hän pelasti minut" Kultasulka huudahti hänen takaansa.
"Olisin varmaan kuollut, jos hän ei olisi ollut paikalla!"
Varjosydän tunsi punastuvansa.
Sitten hän muisti jalassaan olevan pureman.

Hän sujahti vähin äänin pois hössöttävien kissojen keskeltä, ja loikki parantajan pesälle.
Sisällä pesässä Hunajahalla oli juuri sekoittamassa yrttihaudetta Kuonokukalle.
"Voi, mistä tuo tuli?" Hän huudati nähdessää pureman Varjosydämen jalassa.
"Me törmäsimme kettuun, ja..."
"Sattuipa sopivasti! Sekoittelin tässä juuri yrttejä puremahaavoihin." Hunajahalla käveli pesänsä perälle, missä oli kasa kaikenlaisia yrttejä. Hän otti sieltä hierakanlehtiä ja hämähäkinseittiä kallionhalkeamasta, ja palasi takaisin Varjosydämen luokse.
"Odota hetki, tämä ei satu."

Hunajahalla asetteli hämähäkinseitin ja hierakanlehdet Varjosydämen  haavaan, ja maukui;
"Noniin, voit mennä. Mutta tule auringonlaskun aikaan tänne uudelleen, niin tarkistan sen."
Varjosydän nyökkäsi.
Hän lähti nilkuttamaan kohti pentutarhaa.
"Tervehdys, Haukkasiipi!" hän tervehti kumppaniaan.
Voikukkapentu nosti päätään emonsa vatsan vierestä.
"Kuka siellä?" Hän miukui.
"Minä tässä, Varjosydän" Varjosydän vastasi hieman ihmeissään.
Hiljempaa hän kuiskasi Haukkasiivelle;
"Eikö hän tunnistanut minua?"
Haukkasiipi näytti murheelliselta.
"En tiedä. Hän käyttäytyy ihan erinlaisesti kuin pentuetoverinsa. Hän törmäilee seiniin eikä ota osaa leikkeihin."
Varjosydän hätkähti, kun hän alkoi ymmärtää.
"Tuota... sinun kannattaa käyttää häntä Hunajahallalla."
Haukkasiipi nyökkäsi.
"Voitko vahtia muita sen aikaa?"
Varjosydän nyökkäsi.
Haukkasiipi otti Voikukkapennun niskanahasta varovaisesti kiinni, ja ahtautui ulos pesästä.

                          ***

HUNAJAHALLA HÄTKÄHTI kuullessaan jonkun astuvan sisään.
"Ai, Haukkasiipi. Onko Voikukkapennulla jokin hätänä?" hän maukui huolissaan nähdessään pennun.
Haukkasiipi nyökkäsi.
"Minä olen huolissani hänestä. Hän ei osallistu leikkeihin sisarustensa kanssa ja törmäilee seiniin!"

Hunajahalla tarkasteli pientä naarasta tarkemmin.
Hän alkoi tajuta mistä on kyse.
"Voi Haukkasiipi, tämä saattaa tulla sinulle järkytyksenä mutta... luulen että Voikukkapentu on sokea."