Luku 18. Ylpeys?

52 9 2
                                    

" Saapukoot jokainen kalan saalistaja suurpuulle Klaanikokoukseen! " Hämytähti kutsui.

Sinikukka saapui Suurpuun luo.
Kalan Saalistaja? Entä jos ei saalista kalaa?
Kysymykset piinasivat Sinikukan ajatuksia...

" Eilen oli jonkinlaista rajariitaa Tuhkaklaanin kanssa. Jääkukan, ja muiden Virtaklaanilaisten nähden, Sinikukka on todistanut uskollisuutensa, hyökkäämällä siskonsa, Hopeakiillon kimppuun. Sinikukka, tästä lähtien sinut tunnetaan täysin Virtaklaanilaisena soturina. Ole ylpeä. " Hämytähti maukui.

" Sinikukka! Sinikukka! " Vähän alle puolet Virtaklaanista hurrasi. Muut vain tuijottivat päällikköä ja Sinikukkaa vuorotellen tai mulkoilivat sinne tänne vihaisina.

Koisiipi painautui Sinikukkaan kiinni kehräten.
" Nyt ainakin kaikki unelmani ovat täyttyneet. " Kolli kehräsi.

Sinikukkakin alkoi kehrätä.
Niin minunkin... Ainakin puoliksi.
Tunne oli samanlainen, minkä hän oli tuntenut ollessaan Virtaklaanissa.
Hänestä tuntui, että tuosta puuttui osa sydämestään, ja se osa Oli Koisiipi.
Nyt kun hän oli Koisiiven luona, tuntuu kuin puuttuva osa olisi Tuhkaklaani.
Joutuisiko hän valitsemaan vieläkin elämässään niin paljon?
Oma klaani vai rakkaus?
Miksi Tähtiklaani määräsi juuri Sinikukalle tälläisen polun?

Miksi hänen pitäisi kestää tälläistä painetta ja tuskaa? Miksei hän voisi vain olla välittämättä?
Miksi hänen pitäisi uskoa Tähtiklaaniin?
Miksi hänelle piti laittaa tämä polku?
Miksei joku muu tätä tulevaisuutta saanut?
Oliko Sinikukka luotu kestämään tuskaa, vai elämään hyvä elämä puolustaen OMAA klaaniaan ja pystymään rakkauteen?
Miksi juuri *Hän*?

Tehty mikä tehty.
Mutta pitäisikö olla ylpeä päätöksestänsä?

Soturikissat ~ Kuunpimennys (Valmis)Tempat cerita menjadi hidup. Temukan sekarang