5

240 14 6
                                    

*

Taksi katosi yön pimeyteen ja minä vain katsoin. Luna oli seisahtunut viereeni, hän aukoi suutaan hämmästyneenä.

"Mitä tuo nyt oli? Miksi se ajoi pois? Millä me nyt mennään? Miksi-"

Huokaisin syvään ja sain naisen hämmentyneen katseen itseeni. Hän siristi silmiään ja asetti kätensä puuskaan rinnalleen. Jäystin huultani.

"En minä tiedä, se oli joku hullu", vastasin vaimeasti ja välttelin hänen katsettaan. Jos edes vaivautuisin selittämään hänelle koko jutun, nainen varmasti repeäisi nauruun. Kuka tällaista ottaisi tosissaan?

Ja miten selittäisin Lunalle, etten tulisikaan juhliin? Joo, taksikuski sanoi, ettei kannata mennä, niin päätin olla menemättä. Naurahdin ajatukselleni. Vaivalla Jay oli minut stylannut. Miten palaisin kotiin viiden minuutin päästä ja sanoisin, etten menisikään juhliin, joihin hetki sitten valmisteltiin kolme tuntia. Miten ylipäätään rikkoisin lupauksen? Luna käsittäisi väärin, hän luulisi tämän kaiken olevan surkea tekosyy olla menemättä hänen kanssaan mihinkään, koska vihasin häntä tai jotakin siihen suuntaan. Sitten suuttuisi minulle.

Miten ylipäätään voisin olla vaarassa niissä juhlissa? Mitään ei ollut tapahtunut viikkoon. Ne miehet olivat varmaan jotain seonneita random paikalle sattujia. Olin ylireagoinut kaiken. Ei kukaan oikeasti vainoaisi juurikin minua. Ei oikeasti. Eikä kukaan uskoisi minua, jos väittäisin niin. Sitäpaitsi, bileet olivat täynnä ihmisiä. Ei kukaan voinut viedä minua sieltä, keskeltä kaikkia muita. Ei minulla ollut hätää.

"Mitä jos kävellään?" tuo ehdotti ja sai minulta myöntävän nyökkäyksen. Ei sinne ollut edes pitkä matka, en tiennyt, miksi ylipäätään olimme tilanneet taksin. Se taisi olla Jayn idea.

Ensimmäiset kymmenen minuuttia meni hiljaisuudessa. Mutta se ei ollut kiusallista, se oli mukavaa, se oli levollinen hiljaisuus.

Toiset kymmenen minuuttia me juttelimme niitä näitä.

"Hei, um, voitko sitten olla mun seurassa siellä juhlissa, siis koko illan?" kysyin nostamatta katsettani maasta, kun lähenimme kyseistä rakennusta.

Luna kiersi kätensä hartijoilleni ja vastasi "Joo, tottakai."

"Ja, myös, jos ei ole liikaa vaadittu, voitko tulla vaikka yöksi tämän jälkeen? Ewan ei ole kotona ja minua inhottaa mennä sinne yksin", naurahdin väkinäisesti ja varovasti katsahdin Lunan suuntaan. Hänen oranssinpunaiset huulensa olivat kääntyneet hymyyn. Lempeät piirteet tulivat esiin. Kumpa hän hymyilisi enemmän, se oli säteilevää.

"Voin tulla", hän vain sanoi ja rutisti minua kylkeänsä vasten kerran.

Hymyilin. Olin turvassa.

"Sori vielä siitä, että lupasin sut tänne sun puolesta", brunette sanoi taas hetken päästä. Juhlapaikka oli varmasti ihan kulman takana, sillä pystyin vaikka vannomaan, että kuulin musiikkia läheltä. Sydämeni hypähti rinnassani hieman, ja nielaisin vaikean tunteen pois kurkustani.

"Oikeastaan tämä oli ihan hyvä juttu. Tarvin nyt jotain irtiottoa, usko pois. On kaikkea stressaavaa ja sellaista. Joten ei tarvi pyytää anteeksi, ei se haittaa", selitin samalla pälyillessäni alueen korkeita rakennuksia, etsien ehkä jotain opastetta juhliin päin. Tämä alue oli paljon kaupunkimaisempi, kuin se alue, jossa minun kotini oli. Ja modernimpikin.

"Ai. No sitten meitä on kaksi", Luna vastasi ilahtuneella äänensävyllä samalla, kun käännyimme kulmalta oikealle. Seisahdimme sitten kummatkin.

"Oh."

Juhlarakennuksesta kyllä huomasi, että porukka oli varakkaammasta päästä. Minä kun olin kuvitellut jotain kotibileiden tapaista. Mitkähän juhlat nämä edes olivat? Hassua, miten en ollut aiemmin tajunnut kysyä. Kai olin tottunut siihen, että Luna raahaisi minua ties minne juhliin. Naurahdin.

save me again ⚢Where stories live. Discover now