Luku 17. Uni

78 8 0
                                    

Oli pimeää. Missään ei ollut ketään. Kidetassu seisoi tyhjyydessä.
Kaikki olivat kadonneet. Oli hiljaista.

Pian pimeyteen, syttyi valo.
Kidetassu käveli sitä kohti.
Valo lähestyi, niinkuin Kidetassukin.
Pian, ollessaan valon kanssa lähietäisyydellä, hän huomaakin valon, olevan tähti.

Kidetassu katselee tähteä ihmeissään.
Hän koskettaa kuonollaan varovasti tähteä;
" Valitse tarkasti, Kidetassu... " 

Naaras avasi silmänsä. Hän oli metsässä. Hän huomasi toisella puolella Hiekkatassun, ja toisella Viimatassun.
Kaksi hänelle tärkeää ystävää.

Kidetassu tassutteli iloisena tervehtimään Hiekkatassua. Sinne päästyään, Hiekkatassun iloinen ilme, muuttuu kammottavaksi. Verta oli kaikkialla. Pian hän olikin Tuhkaklaanin leirissä.
Hän näkee Hiekkatassun ja muun Ruskaklaanin hyökänneen leiriin, ja tuhonneen Tuhkaklaanin, lopullisesti.

" Ei, ei, ei... " Kidetassu päästi vaimean äänen suustaan.

Pian hän pääsikin takaisin alkuun.
Sinne, missä hän oli nähnyt Hiekkatassun ja Viimatassun.

Hän tassuttelee tällä kertaa Viimatassun luo. Hän näkee itsensä kierehdellen onnesta Viimatassun vieressä. Hän näkee eloisan ja voimakkaan Tuhkaklaanin juuri ennen Viherlehteä.
Kidetassua alkaa hymyilyttämään.

Yhtäkkiä Kidetassu herää leiristä, oppilaiden pesän sisältä. Aurinko paistoi.
Lehtikato oli loppumaisillaan ja hiirenkorva koittamaisillaan.
Kidetassua alkoi mietityttämään äskeinen uni.
Oliko se varoitus? Oliko todella väärin rakastaa toista klaanilaista?
Olinko ihastunut samaan aikaan Viimatassuun?
Kysymykset piinasivat Kidetassua.

Soturikissat ~ Ensiyö (Valmis) Where stories live. Discover now