Kun vanha koti menee, Lea löytää uuden kodin Noorasta.
✨
Kesken tuntia joku uusi tyttö avaa oven ja rynnii sisään. Hänellä on vaaleat kiharretut hiukset ja sellainen ylileveä hymy, että en haluaisi tarkemmin katsoa sitä. Opettaja katsoo uutta tyttöä...
Ops! Esta imagem não segue nossas diretrizes de conteúdo. Para continuar a publicação, tente removê-la ou carregar outra.
Perjantaina herään yksin Aaronin sängystä. Valo tulvii huoneeseen, häikii. Aaron on varmasti avannut kaihtimet tahallaan tätä varten. Oloni on kamala. Kurkkuani sattuu ja suussani maistuu oksennus, vaikka en ole edes oksentanut. Ahdistus painaa rintakehääni vahvempana kuin eilen, mutta nousen silti pystyyn. Silmissäni hämärtyy.
Olen oppinut kantapään kautta, että ei saa jäädä paikalleen. Päivistä tulee helposti viikkoja.
Keittiön kello näyttää yhtä. Kaivan ruokatarvikkeet kaapeista, pastaa ja jauhelihaa. Hammasta kiristellen vaihdan radiokanavaa, lisään ääntä vaikka vituttaa. Ahmin ruokaa liikaa tyhjään vatsaan. Lopulta oksettaa.
Kun olen syönyt ja juonut riittävästi, ajatus kulkee paremmin. Pääni tuntuu vihdoinkin selvältä. Ei vittu Noora on ensimmäinen ajatukseni. Olen maannut liian monta päivää, olen ollut joutilaana tässä talossa.
Tuntuu saastaiselta. Tärisevin käsin vien astiat altaaseen, sitten suuntaan suihkuun. Raivolla pesen itseni päästä varpaisiin. Hankaan joka kohdan varmasti puhtaaksi.
Sillä samalla raivolla kiskon puhtaat vaatteet päälleni, harjaan hiukseni ja vaihdan lakanat Aaronin petiin. En jää hetkeksikään paikoilleni.
Sählään putkeen kaksi tuntia, kunnes ovi kolahtaa auki ja kiinni. Katson peilin kautta Aaronia, joka seisoo olohuoneen kynnyksellä läppäri kainalossaan. “Moro vaa”, poika hymisee. On vähällä, etten tee mitään naurettavaa, kuten pyydä anteeksi tai kiitä.
“Irinal o tänää ryyppäjäiset. Irina sanoi, että voidaan mennä”, Aaron selittää ensitöikseen. Hän tietää, että olen taas valmis sellaiseen.
Jos on tilaisuus juoda, siihen tartutaan välittämättä mistään. Ihan sama, että kenen luona ollaan tai mitä tehdään. Teen päätöksen nopeasti: “Mennään vaan”. Aaron hymyilee hammashymyä vastaukseksi.
Kello on seitsemän, kun avaan ensimmäisen olueni.
Ops! Esta imagem não segue nossas diretrizes de conteúdo. Para continuar a publicação, tente removê-la ou carregar outra.
Tiedän jo monta ihmistä koulusta. Tiedän niiden nimet ja tunnistan niiden kasvot, koska mä osaan nämä jutut. Eniten oon jutellut yhdelle Vilille, sillä tutustuin siihen heti alkuviikosta. Sen kanssa on helppoa. Sille on helppo puhua ja se on sellainen tyyppi, josta kaikki pitää. Se ei tee mitään tosissaan, se rakastaa naisia ja pelaa lätkää.
Vili on järjestänyt asiat niin, että me molemmat voidaan mennä tänään Irina Koskiselle juomaan. En ole vielä jutellut Irinalle, mutta Vili tuntee Irinan ja se riittää. Kaikki tuntee täällä toisensa ja se on aika hämmästyttävää.
Huoneeni on vielä vaiheessa, mutta ei enää tyhjä. Vaatteeni olen tunkenut sängyn alle sellaiseen vedettävään muovilaatikkoon. Sieltä mä kaivan parhaat farkkuni ja samettisen topin, mun lempivaatteet.
Illalla Vili snäppää minulle Irinan osoitteen. Sen talolle on vaan joku kaksi kilsaa.
Vili R: Tuu tänne
Minä: Onks siel jo ihmisii
Vili R: Joojoo, Irina sanoo että voit tulla
Vedän sängyn alta myös viinapullon, jota olen jo pitkään varastoinut. Toivottavasti niillä on jotain, mihin voin lantrata tätä.
Luojan kiitos äidillä on iltavuoro. Voin lähteä ihan rauhassa ulos, eikä ketään kysele mitään. Ulkona on hieno sää ja mä olen iloinen.
Suunnistan talolle GPS:n avulla. Vastaan ei tule ketään, mikä on ihan hölmöä. Koputan omakotitalon ovea. Vili avaa sen vielä ihan selvinpäin. “Moi”, se sanoo ja päästää mut eteiseen.
Hengitän sisään ja ulos, liimaan naamalleni mukavan hymyn.
_____________________________________
Etenee hitaasti mutta varmasti. Jätä kommenttia jne. <3 - KRISTIINA
