Bloody wolf

18. Luna

"hei mihin sä viet mua?" kysyn hämilläni Colinilta joka pitää minua kädestä ja johdattaa meitä johonkin metsään. Koko kehoani kihelmöi ja Sydämeni tykyttää tuhatta ja sataa.
"uuh. Mä haluun sitä." Queenie vinkuu päässäni ja yrittää kurottautua lähemmäs Colinia.
"näät kohta. Muut odottaa meitä." Colin sanoo ja voin vain kuulla innostuksen äänen hänestä.

Kävelemme hetken matkaa kunnes pysähdymme ison luolan eteen.
"mee sisään." Colin kuiskaa korvaani joka aiheuttaa minulle kylmiäväreitä.
Vilkaisen Colinia jonka jälkeen kävelen hitaasti sisään tuohon pimeään luolaan.
Haron kädelläni peloissani Colinin kättä kunnes hän nappaa siitä itse.
Tunnen Colinin hymyilevän minulle, vaikka en näekään hänen kasvojaan täällä pimeässä. Kävelemme jonkin aikaa kunnes lopulta luolan päädyssä pilkahtaa valoa. Lähden kävelemään ripeämmin vetäen Colia perässäni.
Saavumme luolan päätyyn enkä ole uskoa silmiäni.

"tervetuloa kotiin." Colin sanoo hymyillen, kun seisomme kokonaisen uuden ulottuvuuden edessä. Aurinko paistaa, taianomaisia sieniä ja kasveja joka puolella, pieniä puroja, lampia ja putouksia, perhosia lentelee auringon valossa, kauniita puumökkejä ja taloja ympäriinsä, lapset leikkivät pihalla ja aikuiset tekevät töitä tai juttelevat muiden kanssa, sekä täällä on hitto vie kesä!
"mi-mitä tää on?" änkytän hämilläni ja ihastellen maisemia.
"Tää on meidän niin sanottu oma maailma jossa me saadaan elää mitään salaamatta. Kaikki on jotenkin erilaisia." Col sanoo korvaani siten, että hänen huulensa osuu korvaani.
"mennään." hän jatkaa ja ottaa minut käsikynkkään ja lähtee kävelemään kohti kylää.

"äiti kato.. Onko toi se meidän uus Luna?" joku pikku tyttö kysyy hiljaa äidiltään hihaa nykien, mutta hyvän kuuloni ansiosta kuulin erinomaisesti mitä hän sanoi. Käännän nopeasti katseeni pois heistä ja katselen ympärilleni porukan kerääntyessä vähitellen ympärillemme.
Colin pysäyttää meidät pitäen yhä kiinni käsivarrestani. Kiusallinen hiljaisuus valtaa tämän taianomaisen kylän kunnes tuo kyseinen pikku tyttö menee polvilleen ja muut hänen perässään.
Olen täysin hämilläni koko tilanteesta sillä koko kylä on polvillaan ympärilläni ja hämmennyksissäni huomaan Colinin myös kumartavan minua.

"mitä sä teet?!" kysyn telepaattisesti Colinilta vähän jopa hädissäni kaikesta huomiosta.
"kumarran meidän uudelle Lunalle." Colin vastaa virne silmä kulmassa ja nousee hiljalleen ylös pitäen vieläkin kämmenestäni hennosti kiinni.

Colinin jälkeen kaikki muutkin nousevat seisomaan yhä tapittaen minua tiukasti eri värisillään silmillä. Ruskeita, sinisiä, vihreitä, keltaisia, liloja, punaisia, mustia sekä kultaisia silmiä.
En saa suutani auki muiden tuijottaessa minua tiukasti jolloin Colin pelastaa tilanteen.
"Saanko esitellä Queenie. Teidän uusi Luna." Col sanoo hymyillen ja viisaa minua kohden.

Ihmiset supisevat ympärilläni mutten saa niistä selvää kaikkien äänien keskeltä.
Hetken ihmeteltyäni Colin ottaa kädestäni kiinni ja lähtee viemään kohti isoa ja hienoa taloa joka muistuttaa isoa linnaa muttei kuitenkaan. Muut menevät jatkamaan hommiaan ja leikkejään meidän suunnistaessa tuon palatsin sisälle. Ovilla seisoo pari vartijaa jotka avaa meille isot ovet.

Kävelemme isolla käytävällä jossa on paljon ovia sekä lamppuja. Suunnistamme kohti isoa ovea, jonka takaa paljastuu kirkas ja luonnollinen makuuhuone. Kyllä. Luonnollinen jos voisi sanoa. Huone on sisustettu luontoon liittyvillä asioilla.
"wau. Onks tää mun oma huone?" kysyn ihastellen.
"ihan sun oma. Seremonia alkaa kohta joten valmistaudu. Siinä sängyllä on se laatikko." Colin sanoo nopeasti ja menee ulos huoneesta jättäen minut yksin.

Mikä hiton seremonia?!

"sängyllä oleva laatikko..." mumisen itsekseni jolloin silmiini pistää ruskea pahvilaatikko kauniisti pedatulla sängylläni.
Menen laatikon luo ja avaan sen hitaasti. Otan laatikosta kauniin vaaleanpunaisen mekon ja katson sitä silmät kiiluen. Laatikon pohjalla on myös kaunis kaulakoru sekä sormus.