Chensung- Lapsuuden paras kaveri ||Tauolla||

osa 2

*jisungin näkökulma*

Kävelin hajamielisenä koulun käytävää pitkin. Koulu oli juuri loppunut ja olin lähdössä kotiin.

Päässäni pyöri vain yksi asia. En vieläkään voi uskoa että tapasin Chenlen uudestaan niin monen vuoden jälkeen. Olin jo melkein unohtanut koko ihmisen.

Chenlestä ja Renjunista vaikutti jo nyt tulleen hyvät ystävät vaikka ne juuri muutama tunti sitten ensimmäistä kertaa tapasivat.

Arvasin ihan oikein, Chenle on sosiaalinen ja saa helposti uusia kavereita. Sellainen Chenle on kai aina ollut. Aloin muistelemaan aikoja kun oltiin ala-asteella.

Chenlellä oli aina paljon kavereita kenen kanssa se vietti aikaa, mutta minulle Chenle oli ollut oikeastaan ainoa  kaveri. En ole ikinä ollut kovin hyvä uusien ihmisten kanssa.

Kuulin etäisesti juoksu askelia takaa päin. Havahduin kuitenkin vasta kun hieman itseäni lyhyempi poika ilmestyi vierelleni. Se oli Chenle.

"Hei jisung"

"Niin? "

"Mä mietin vaan... Kun... Me siis... Äh, mietin vaan että olis tosi kiva kuulla mitä kaikkea sulle on tapahtunut näiden vuosien aikana. Niin onko sulla tänään mitään menoa?"

"Ei mulla oo tänään mitään, oon menossa vaan kotiin. Haluutko tulla samaa matkaa?"
Kysyin hymyillen.

Tämä vain nyökkäsi ja lähdimme yhdessä kävelemään käytävää pitkin.

***

Koko matkan vallitsi kiusallinen hiljaisuus. Kumpikaan ei oikein tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa tai tehdä.

Lopulta, kun käännyimme kotitielleni, Chenle rikkoi hiljaisuuden.

"Asutko sä siinä samassa talossa kun ennen? Täähän on se sama tie eikö niin? "

"Joo asun, se on toi toinen vasemmalla. "

Etsin avaimet taskustani ja avasin oven. Chenle astui sisään katsellen ympärilleen.

Menimme yläkertaan huoneeseeni.

"Täällä näyttää ihan erilaiselta kuin ennen" Chenle sanoi samalla haravoiden katseellaan huoneen yksinkertaista mutta kodikasta sisustusta.

Hänen katseensa siirtyi ensin kirjahyllyyn, sitten pöydälle jolla makasi avonainen luonnoslehtiö. Kiirehdin äkkiä sulkemaan sen ennen kuin Chenle ehtisi katsomaan sitä. Piirsin sinne kaikkea henkilökohtaista enkä halunnut kenenkään näkevän sitä.

Oletin Chenlen kysyvän mitä vihkossa oli, kun suljin sen, mutta tämä oli jo katselemassa seinällä olevia polaroid kuvia.

"Mistä tää on otettu? " Hän kysyi osoittaen kuvaa jossa minä, Haechan ja Jaemin istuimme kaikki pöydän ääressä nauraen ja juoden kaakaota.

"Se on yhestä kahvilasta. Käyn siellä aika usein. Sinne ei oo pitkä matka täältä."

Chenle katsoi edelleenkin kuvaa
"Olis tosi kiva käydä tuolla joskus. Mitä teet huomenna? "

"Anteeks mutta huomenna en voi kun oon menossa tanssimaan.

Chenle näytti yllättyneet
"Ai sä harrastat tanssia? Oon aina halunnut alottaa tanssin mutta en oo vaan saanu aikaseks. Missä sä harrastat sitä? "

"Se on sellanen aika pieni paikka. Käyn siellä mun muutaman kaverin kanssa aina treenaamassa. Tai siis... Nykyään käyn enemmän yksin. "

"Miks käyty yksin jos voisit myös jonkun kanssa? " Poika kysyi uteliaana.

Kysymys jota en olisi halunnut kuulla tai johon en olisi halunnut vastata. Mutta nyt oli pakko.

"Mä...  Pystyn vaan keskittymään paremmin jos oon yksin."

Se ei ollut koko totuus mutta totta puhuen pelkäsin kertoa Chenlelle mikä oikea syy oli.

Viime kesänä olin ihastunut yhteen kaveriin jonka kanssa kävin aina tanssimassa. Itseäni pari vuotta vanhempi poika. Sitten hän alkoi seurustelemaan yhden tytön kanssa joka kävi myös samoihin aikoihin tanssimassa siellä.

Olin liian rikki enkä vain voinut mennä sinne kun olisin joutunut katsomaan niitä kahta. Pahemman tilanteesta teki se että poika kyllä tiesi että tykkään hänestä.

Niihin aikoihin aloin käymään siellä yksin ja siitä vain tuli tapa.

Ei siinä muuten mitään ihmeellistä, mutta pelkäsin kertoa Chenlelle etten ollut hetero. En tiennyt miten tämä reagoisi. Entä jos se jotenkin haittaisi häntä?

***

Aika kului nopeasti. Huomasin katsoa kelloa vasta kun kolme tuntia oli kulunut. Sitten kun juttu alkoi luistamaan niin meillä oli oikeasti tosi kivaa. Tuli naurettuakin aika paljon.

Istuimme molemmat sängyllä ja juttelimme kaikesta mahdollisesta. Huomasin, että Chenle on juuri sellainen ihminen jonka seurassa viihdyn parhaiten.

Yhteen asiaan kuitenkin kiinnitin huomiota. Olin itse kertonut kaiken siitä, miten vanhemmat oli eronnut enkä ollut nähnyt isää nyt neljään vuoteen ja kerroin hänelle oikeastaan kaiken mahdollisen perheestäni, mutta aina kun kysyin Chenleltä jotain hänen perheeseensä liittyen, hän vain vaihtoi aihetta.

Hän vältteli siitä puhumista, joten sen täytyi olla hänelle herkkä aihe. En tietenkään halunnut painostaa häntä puhumaan mistään, enhän itsekkään kertonut hänelle ihan kaikkea itsestäni mutta kieltämättä se sai minut uteliaaksi. Hänen mieltään selvästi painaa jokin.