Chensung- Lapsuuden paras kaveri ||Tauolla||

osa 6

*jisungin näkökulma*

Olimme katsoneet jo kaksi elokuvaa ja puhuneet kaikesta mahdollisesta. Varoin kuitenkin kysymästä Chenleltä mitään liian henkilökohtaista. En vieläkään tiennyt mikä häntä vaivasi enkä halunnut hänen tuntevan oloaan sen takia epämukavaksi.

Kello löi kahdeksan. Huomasin että viimeisen puolen tunnin aikana Chenlen pää oli nykinyt siihen tapaan että hän oli nukahtamassa.

Voisi olla parempi, että Chenle nukkuu täällä vielä seuraavan yön. Hän ei varmaan jaksa enää mennä kotiin noin väsyneenä. Oikeastaan olin todella huolissani hänestä. Jostain syystä olin nyt muutaman päivän aikana kiintynyt poikaan todella paljon.

Lucas vilkaisi rannekelloaan.
"Mun pitäis varmaan alkaa lähtemään. Yövuoro töissä. "

Sen sanottuan hän nousi ylös ja lähti eteiseen päin. Vielä ennen lähtöään Lucas kääntyi meihin päin ja huikkasi:
"Pitäkää hauska ilta" Ja iski minulle silmää kummallinen virhe naamallaan.

Mitäs toi nyt tarkotti... Olin kyllä tuntenut Lucasin aika pitkään ja kerroin hänelle paljon asioita. Lucas osasi lukea minua hyvin. Hän on se ihminen jolta en voi piilottaa asioita vaikka yrittäisinkin. Hän jotenkin saa ne kuitenkin selville.

Olisiko hän saattanut huomata, että välitän Chenlestä aivan erityisellä tavalla.

Vilkaisin vieressäni istuvaa poikaa jonka silmät meinasivat taas painua kiinni. Hän näytti niin järjettömän suloiselta. Vaaleat hiussuortuvat laskeutuivat osittain silmien eteen.
Olisin vain halunnut upottaa käteni tämän tuuheisiin hiuksiin ja tuntea tämän persikan väriset huulet omillani.

Mutta Chenle ei varmasti tunne samoin. Hän ei ole minulle rehellinen, hän ei luota minuun. Huokasin syvään.

"Chenle... "

"Mmh" Tämä vain mumisi vastaukseksi.

"Sä voit nukkua täällä jos haluat. Tai siis voit mennä kotiinkin jos et halua olla täällä. Voin vaikka saattaa sut... "

Huomasin että Chenle hätkähti, kun sanoin tuon.

"Eikun mä voin olla täällä. Jos se siis vaan on ok" Hän sanoi nopeasti. Edelleenkin väsyneen kuuloisena mutta nyt kuitenkin täysin hereillä.

"Se on ok"

Miten musta alkaa tuntumaan että Chenlellä ei ollut kotona kaikki hyvin. Perhe oli sellainen aihe josta puhumista hän vältteli viimeiseen asti. En kuitenkaan kehdannut kysyä siitä.

***

Olimme katsoneet leffaa eteen päin taas puoli tuntia, kun tunsin jonkun painavan olkapäätäni. Katsahdin sivulle ja huomasin, että Chenle oli nukahtanut ja nojasi nyt minua vasten. Suupieleni kääntyivät väkisin hymyyn. . Hän näytti niin levolliselta ja huolettomalta nukkuessaan. Ihan kuin pieni lapsi.

Kurotin kaukosäätimeen, joka oli sohvapöydällä vähän matkan päässä varoen kuitenkin herättämästä suloisesti nukkuvaa Chenleä. Suljin TV:n, kun ei elokuvan katsomisesta olisi kuitenkaan tullut enää yhtään mitään.

Pohdin hetken olisinko noussut ja mennyt yläkertaan huoneeseeni nukkumaan vai jäisinkö mielummin tähän sohvalle. Laiskuus vei voiton enkä jaksanut enää raahautua yläkertaan. Niinpä päätin jäädä sohvalle Chenlen kanssa.

Nyt vasta huomasin miten väsynyt oikeasti olin valvottuani melkein koko edellisen yön Chenlen takia. Nukahdinkin melkein heti, kun laskin pääni sohvatyynylle.