I don't understand -Drarry-

Uusia kasvoja

 Lajittelu sujui melkoisen rivakasti. Ensiluokkalaiset astuivat aristellen salin eteen McGarmiwan kutsuessa heitä vuoron perään aakkosjärjestyksessä ja asettivat repaleisen hatun varoen päähänsä.

...-Abbie Carter, Puuskupuh!

...-Olva Griffin, Rohkelikko!

Harry taputti innokkaasti ja hymyili pikkuiselle vaaleahiuksiselle tytölle, joka juoksi naama punaisena mutta hyvillään rohkelikon pöytään, jossa Fred, George ja heidän ystävänsä Lee Jordan vislasivat hänelle.

...-Adam Mitchell, Luihuinen!

Harry näki vihreän ja hopeaisen meren hurraavan ja taputtavan, Malfoy muiden mukana (ehkä kylläkin hieman vaisummin).

...-Olga Wright, Korpinkynsi!

Lajittelu jatkui vielä jonkin aikaa, mutta viimein kun Acie Zelipe oli lajiteltu Korpinkynteen, oli rehtorin puheen aika.

-Kello on jo paljon, siispä täytynee jättää aikaa kaikista tärkeimmälle: käykää käsiksi!

Harry hurrasi virnistäen Ron innokkaana esimerkkiä seuraten. Albus Dumbledore istahti hymyillen takaisin istuimelleen ja siinä samassa pöydät täyttyivät herkullisista ruuista, tarjolla vaikka mitä lajeja ja herkkuja; uuniperunoita, ranskalaisia, sipsejä, perunamuusia, kanankoipia, häränkyljyksiä, kalkkunaa, kinkkua, erilaisia piiraita niin suolaisena kuin makeana, makkaroita, nakkeja, lihapullia...

-En malta odottaa jälkiruokaa! Ron huokaisi tyytyväisenä ängeten samalla valtavaa pihvinnokaretta suuhunsa, jonne se mahtui vain nipin napin.

-Ron, sinä syöt itsesi tuolla menolla kipeäksi, Hermione huomautti paheksuvasti syöden samalla omaa munuaispiiraansa palaa sievästi haarukalla.

-Ei, hyön ihheni herveekhi, Ron mongersi vastaan niin että täpötäydestä suusta tipahti hiukan perunamuusia takaisin lautaselle. Hermione käänsi katseensa pahoinvoivan näköisenä poispäin Fredin ja Georgen hohottaessa vieressä.

Harrylla oli mahdottoman hauskaa, hän nauroi, vitsaili ja söi paljon maittavaa ruokaa unohtaen hetkeksi jopa Voldemortin ja sen, että suurin osa koulusta piti häntä täydellisen tärähtäneenä. Harry huomasi katseensa seikkailevan ympäri suurta salia ja kohdistuvan Luihuisen pöytään. Äkkiä hän katsoikin taas harmaisiin, sameisiin ja kylmiin silmiin, Malfoy? Taas? Miksi tämä tuiotti Harrya niin tarkasti takaisin? Harry käänsi nopeasti katseensa ja hetken päästä huomasi helpotuksekseen, että Malfoy katseli nyt Grabbea, joka heitteli haarukkaa ilmeisen taidokkaasti ilmaan, ainakin siihen asti että se upposi hänen omaan käteensä ja Kalkaros joutui rientämään puuskahdellen opettajien pöydästä korjaamaan tilannetta.

Kaikkien päät kääntyivät, kun Dumbledore nousi jälleen seisomaan kylläisien ja uneliaiden oppilaiden edessä.

Noniin, nyt kun olette saaneet syödäksenne ja juodaksenne kunnolla (Harry näki Dumbledoren kirkkaansinisten silmien välkkyvän Ronin suuntaan, joka näytti räjähtämispisteeseen asti täydeltä) haluaisin-

mutta kukaan ei ehtinyt kuunnella mitä rehtorilla oli vielä sanottavana, sillä juuri silloin suuren salin ovet läimähtivät paukahtaen auki ja sisään asteli mies.

Se mies oli totisesti omalaatuinen ilmestys- ei niin outo, kuin vaikkapa entinen pimeyden voimilta suojautumisen opettaja, professori Villisilmä Vauhkomieli, mutta erikoinen kuitenkin. Kiharatukkaisella miehellä oli yllään harmahtavanvihreä takki, pitkissä ja hoikissa jaloissaan kellertävänsävyiset suippokärkiset kengät ja päässään takkiin sointuva baskeri. Kädessä keikkui nuhjuinen matkalauku, johon oli kiinnitetty muutama pinssi. Kiharaiset tummanruskeat hiukset tulvivat baskerin alta valtaisana pusikkona ja pyrkivät kohti otsaa. Mies oli kuitenkin melkoisen vakavan ja nuhjuisen näköinen, vaikka vaatteet olivat kuin jollain sirkustähdellä, tämän kasvot olivat uurteiset ja hänen silmänsä syvänsiniset, mutta niissä oli myös hiven ruskean vivahdetta. Tulokas oli omalla tavallaan oikeastaan aika komea, mutta vaikutelmaa varjosti tämän syvä ja surumielinen katse.

-Ah, päivää! Mietinkin missä viivyttelit, Dumbledore tervehti iloisesti ja tulokas mumisi hänelle jotain nyökkäyksen kera. Sitten rehtori käännähti oppilaisiin päin leveä hymy huulillaan.

-Saanko esitellä teidän uuden pimeydenvoimilta suojautumisen opettajanne professori Valor Indigon! Hän kajautti esitellen samalla uuden tulokkaan.

-Tuoko muka opettaa pimeydenvoimilta suojautumista, saanut nimensä kukasta? Puuskahti Ron epäuskoisena.

-Ainiin, anteeksi, hän lisäsi nopeasti huomattuaan Harryn ilmeen, sillä heidän kolmannen vuoden opettajansa professori Lupinin nimi oli myös peräisin kasvilta ja tämä oli ollut kuitenkin siihen mennessä paras kaikista.

-Mutta et voi sanoa etteikö tuo heppu näyttäisikin hivenen höpsähtäneeltä, lisäsi tämä sitten luoden painostavan katseen Harryyn ja tämän oli kyllä mielessään myönnettävä, että se mies oli todellakin "hivenen höpsähtäneen" näköinen.

Professori Indigo sai vaimeat taputukset, joista hän ei kuitenkaan vaikuttanut kiinostuvan. Tämä meni istumaan omalle paikalleen opettajien pöytään ja hörppäsi ajatuksiinsa vaipuneena kurpitsamehupikaristaan.

Ei kulunut aikaakaan, kun opettajat olivat yksissä tuumin patistaneet koko koulun nukkumaan ja luokat lähtivät puhua pulisten kohti omia makuusalejaan.

-Hitsi mitä kääpiöitä, Ron ihmetteli ääneen kun pikkuruinen ensiluokkalainen kipitti hänen ohitseen. Hermione loi taas Roniin hyvin paheksuvan katseen ja alkoi läksyttää siitä, miten muille puhutaan.

-Ääh Hermione, älä jaksa aina nipottaa! Ron ärhenteli jatkaen matkaansa.

Kolmikko oli juuri astunut ulos suuren salin pariovista, kun joku tönäisi Harryn täysillä päin kiviseinää niin, että läheisen taulun velhot herkesivät opettamasta kotitontuille balettia ja painuivat kukin pakoon mihin suuntaan nyt vain pääsivätkään. Harry parahti kun hänen kätensä kolahti kipeästi erityisen röpelöiseen kohtaan, ja hän käänsi päätään nähdäkseen kuka oli kaiken takana.

Eipä ollut vaikeasti arvattavissa se, ei todellakaan. Kukas muukaan se oli kuin valkotukkainen Draco hemmetin Malfoy.

-Sinä! Harry älähti ja hieroi verestävää kättään.

-Oho anteeksi vain, en tainnut nähdä sinua kun kura peitti silmäni koska Granger änkesi eteeni, Malfoy ilkkui pilkallisimmalla äänellään.

Harrylle riitti, muut mulkoilivat kaksikkoa jo nyt mutta tämä ei jaksanut välittää, vaan pukkasi Malfoyn täysillä seinää vasten pitäen kiinni tämän kaavun vihreänhopeista kauluksista.

-Sinä, et, hauku, minun, ystäviäni, hän huusi ravistellen joka sanan kohalla Malfoyta niin kovaa kuin kipeällä kädellään pystyi.

Harry älä, olen tottunut. Ihan totta, lopeta! Hermione parahti mutta Harry ei kiinnittänyt huomiota tyttöön.

Hänen oli kuitenkin pakko päästää irti sillä Ron oli tarttunut häntä rajusti käsivarresta ja raahannut pois Luihuisen kimpusta, joka katseli nyt Harrya jopa varuillaan? Kovan hämmennyksen ja hiipuvan raivon vallassa arpinaama käännähti kannoillaan ja painui suorinta tietä Lihavan leidin muotokuvalle. Hah! Siitäs sai mokoma irvaileva niljakas- mutta pidemmälle Harry ei ehtinyt ajatella kun muisti Malfoyn ilmeen, miksei tämä ollut käynyt käsiksi Harryyn?

-Tuleeko sitä tunnussanaa vai aioitko valvottaa minua koko yön? Lihava leidi tivasi närkästyneenä ja hieman hiprakassa.

-Ai joo, Akromantellavalssi, Harry huikkasi ja hypähti sisään muotokuvan takaa paljastuneesta aukosta ajatukset edelleen Malfoyn eriskummallisessa käytöksessä.

----

Moi taas! En järin tykkää tästä luvusta, mutta muokkasin ite ton kuvan johon yritin mukailla professori Valor Indigon tyyliä ja ulkokuorta, hope u like it<33