I don't understand -Drarry-

Kömmähdyksiä huispaustreeneissä

 LUKU 7

Harry irrotti kummastuneena kirjeen kömpelösti harmaanruskean varpuspöllön jalasta. Se oli selkeästi koulun pöllöjä sillä heti, kun kirje irtosi sen koivesta se lehahti ikkunasta ulos kohti pöllölän kaukana kohoavaa tornia. Harry avasi kirjeen ja nosti sen valoon niin, että näki lukea tekstin. Vaaleaan sotkuiseen pergamenttiin oli kirjoitettu koukeroisella käsialalla lyhyt viesti: 

"Hyvä Harry, toivoisin että pääsisit käymään luonani ensi viikon sunnuntaina, olisi tärkeää asiaa. Toivottavasti ensimmäinen päiväsi tylypahkassa on sujunut suotuisissa merkeissä.Terveisin Tylypahkan rehtori Albus Dumbledore."

-No, mitä siinä lukee? Ron tivasi heti Harryn kohotettua katseensa.

-Se on Dumbledorelta, Harry sanoi -Hän kutsui minut työhuoneeseensa ensi viikon sunnuntaina.

-Oi, mitäköhän asiaa hänellä on? Hermione innostui heti.

-Ei aavistustakaan, toivottavasti ei mitään vakavaa, Harry totesi tuntien samalla epämiellyttävän muljahduksen vatsassaan. Dumbledore kutsui hänet harvoin luokseen, ja yleensä kun kutsui kyseessä ei ollut mikään iloinen uutinen.

Seuraava aamu valkeni kauniin kirkkaana tylypahkan tiluksilla. Harry heräsi yllättävän virkeänä ja vielä yllättävämpää oli se, että Ron oli jo hereillä. Pojat kiipesivät vielä hieman unisina oleskeluhuoneen portaat alas ja lähtivät siellä odottavan lähes yhtä unisen Hermionen kanssa aamiaiselle suureen saliin.

Heti kun Harry astui suuren salin pariovista sisään hänen tummatukkainen rohkelikkotoverinsa Angelina Johnson ilmestyi kuin tyhjästä hänen eteensä ja kajautti innosta pinkeänä:

-Harry arvaa mitä, minusta tehtiin huispauskapteeni ja ekat treenit on jo illalla!

-Hyvä homma Angelina, arvelinkin niin, Harry hymyili ja tyttö hymyili hänelle jos mahdollista, vieläkin leveämmin takaisin ja palasi sitten omalle istumapaikalleen Katie Bellin viereen, joka oli myös Rohkelikon huispausjoukkueessa jahtaajana.

Harry istuutui Hermionen oikealle puolelle iloisena illan tulevista huispaustreeneistä. Hän odotti innolla sitä, että pääsisi taas rakkaan tulisalama-luudanvartensa selkään lentämään korkeuksiin. Luudanvarrella hän oli kuin kotonaan. Harry kuvitteli miten lentäisi korkeuksissa, tuuli tuivertaisi hänen hiuksissaan ja kasvoja pistelisi kirpeän syysilman henkäys...

Harry havahtui pukkaukseen selässään. Kukaspa muukaan kuin Malfoy oli tönäissyt häntä matkalla luihuisten pöytään. Ron irvisti tämän selän takana mutta hänen huonoksi onnekseen McGarmiwa näki sen ja läksytti käytöstavista seuraavat viisi minuuttia.

Päivä meni nopeasti tiukalla aikataululla. Ensimmäisenä oli taikaeläinten hoitoa (Malfoy vinoili tavalliseen tapaansa), sen jälkeen muodonmuutoksia, taikajuomia ja viimeisenä tuplatunti yrttitietoa. Harry, Ron ja Hermione suunnistivat päivälliselle kädet mutaisina ja vatsat typötyhjinä. Lämpimät jauhelihapihvit maistuivat kerrassaan herkullisilta ja uuniperunat olivat taivaallisisa.

Kello viiden maissa Harry keräsi huispauskamppeensa ja lähti kohti muotokuva-aukkoa. Puolimatkassa Fred ja George liittyivät hänen seuraansa iloisesti puhua pulputtaen ja he jatkoivat matkaansa kolmisin.

Huispauskentän maalisalot kohosivat ylväinä Harryn silmien edessä, kun he saapuivat kentän laitamille eikä hän voinut peittää virnistystään. Pian hän pääsisi taas yläilmoihin! Huispausjoukkue vaihtoi ylleensä pelikaavut jutellen kesälomistaan ja tulevasta lukukaudesta (puolet eivät aivan niin innoissaan) Kaikki vaikuttivat hirveän innokkailta päästessään taas luutiensa päälle huispausta pelaamaan.