Kello kymmenen aamulla Porin Prismassa
mun uudet kengät narisi laattalattiaa vasten.
Farkut myötäili mun persettä
ja olo olisi ollut erittäin badass, jos en olisi halunnut kuolla.
Vaateosaston kohdalla mun teki mieli käpertyä sikiöasentoon ja sulaa pois.
Nauroin tekonaurua isäni vitseille.
Maski naamalla tukahdutti muutenkin vaikeaa hengitystä.
Autossa istui kiukkuinen äiti. Nainen - "ehdottomalla rakkaudellaan" - haukkui mun kengät taas aamulla ja huokaili jokaista asiaa tunteja kestävän matkan aikana. Yle Suomi pauhasi radiossa.
Ei auttanut kuin pitää silmiä kiinni ja toivoa, että nukahtaa, että matka kuluisi nopeampaa. Että ei tarvitsisi hymyillä ja nauraa. Että kengät jalassa vasten auton kumimattoa eivät olisi mikään ongelma.
Että meillä olisi kaikki kunnosa.
YOU ARE READING
Mustaa rakkautta
Random❝ Voi rakas, en mä itsekään enää tiedä, mikä on tärkeää tai totta, mutta älä ota tätä liian vakavasti, nää on vaan mun ajatuksia. ❞ Kun rakastetaan muita paljon, itseä liian vähän ja itketään ikävästä. Lastuja ja muita sepustuksia.
