Roosanauhasytkäri

Prologi

Himo, kiintymys, euforia.

Kosketus, joka viipyili hetken paljaalla iholla ja löysi taas uuden kohdan, johon jättää pehmeän jälkensä.

Polttava tunne kehossa, kun sormet vetivät helliä viivoja pitkin vatsaa.

Kädet, jotka vaelsivat pitkin kehoa ja nykivät hiuksista.

Sormet, jotka sulautuivat mun omieni sekaan ja joihin tarrasin kiinni kuin pelastukseen. Sormet, jotka kiusoittelivat mua liukumalla pitkin alushousujen resoria.

Huulet, jotka sopivat täydellisesti yhteen omieni kanssa ja joiden pehmeys vei mut aina pilvilinnoihin. Huulet, jotka suutelivat ensin omia huuliani, sitten poskea, leukalinjaa, korvan alla olevaa herkkää kohtaa, kaulaa, solisluuta. Suudelmat oli silkinpehmeitä ja välillä vain hipaisuja iholla. Iholla, joka hohkasi lämpöä aivan kuten hänenkin.

Paksut hiukset, jotka kutittelivat rintakehää ja vatsaa, kun se antoi huuliensa löytää tien alavatsalle.

Vahvat kädet, jotka pitivät mua lantioista paikoillaan ja joilla se pystyi tekemään ihmeitä.

Huokauksien täyttämä pieni huone ja ikkuna, joka päästi kelmeän valokeilan yllemme.

Himo, joka vain kasvoi kasvamistaan mitä enemmän sain hänen kosketustaan, tuoksua, ääntä ja kauniita sanoja.

Kiintymys, joka voimistui päivä päivältä yhä vain suuremmaksi, ja jota ei pystynyt edes kunnolla käsittämään. Tunne, josta olin haljeta.

Euforia, johon vajosin sen kosketuksen voimasta ja läsnäolosta. Mä hukuin siihen euforiaan nyt, ja tulisin hukkumaan vielä miljoona kertaa.

Kädet silittelivät selkää ja pitivät mut paljasta kehoa vasten. Kehoa, josta tunsin jo jokaisen kohdan ja ne tietyt paikat, joita hyväilemällä sen sai hulluksi. Pääni lepäsi rinnalla, joka kohoili tasaisessa tahdissa mun poskeani vasten.

Mun omat käteni olivat kiertyneet sen ympärille, lämpöisen kehon ympärille.

Samaa lämpöä, mitä oma kehoni hohkasi. Sama lämpö, sama syke, sama tunne.

Se oli mä, mä olin se. Yhdessä me oltiin me, ja se oli helvetin kaunista.