Luku 6. Jenni

815 48 24
                                    

Hola! Koulu viivästytti mua julkaisemasta teille, mutta tässä tää uusi luku nyt viimein olis. Koulukiireiden lisäksi tää luku tuotti tyhjänpaperin kammoa normaalia enemmän, mutta otin viimein itseäni niskasta kiinni ja viimeistelin sen. Ihanaa huhtikuuta teille ja pysykää terveinä!

Love, Pilvikettu

///

ELIAS

Antonia ei näkynyt koulussa seuraavana päivänä.

Eikä sitäkään seuraavana.

Sitä ei näkynyt koulussa kokonaiseen viikkoon. Marjatta kysyi multa sen perään yhdellä fysiikan tunnilla, mutta luovutti sitten, kun ei saanut multa vastausta. Enhän mä nyt tiennyt, missä se luuhasi. Ensimmäisenä tietenkin ajattelin, että se oli poissa mun takiani. Olin udellut siltä sen asioita, vaikkei me edes tunnettu.

Auraa ei myöskään näkynyt mailla halmeilla, mutta se nyt saattoi olla vain kipeä. Olisin halunnut kysellä siltä lisää siitä pikkutytöstä, joten mua vähän harmitti, kun se ei ollut tavoitettavissa. Mulla ei nimittäin ollut sen numeroa. Mun pitäisi siis odottaa siihen asti, kunnes se taas tulisi kouluun.

***

Tökin mun ruokaani ja kuuntelin muiden hölinöitä puolella korvalla. Otto jauhoi sen moposta, kuten suurimman osan ajasta, Jenni selitti jotain ympäripyöreää politiikasta ja väitteli siitä Joonan kanssa ja Oili puhui Kaissulle ja Hertalle jotain niin hiljaa, etten kuullut oikeastaan mitään. Joona kääntyi väittelyssään välillä mun puoleeni vahvistaakseen mielipidettään, ja mä nyökkäilin sille, vaikken yhtään tiennyt, mistä se puhui.

-Vai mitä Elias?
Nyökkäys.
-Mut sehän on niin! Elias, eiks oo?
Nyökkäys ja myötäilevää muminaa.

Normaalisti olisin osallistunut enemmän. Olisin väitellyt Jennin ja Joonan kanssa tai ollut kiinnostunut Oton mopojutuista. Nyt mulla pyöri mielessä vain Anton. Olinko mä ollut liian tungetteleva, ja sen takia se vältteli koulua? Ei se kyllä siitä voinut johtua. Eihän sellainen vittupää nyt yhden urpon parista kommentista välittänyt.

Herätin väkipakolla itseni haavemaailmoista juuri oikeaan aikaan. Oili nimittäin päätti silloin sanoa asiansa kaikille.
-Hei, mä järjestän huomenna sellaset pienet illanistujaiset ja kaikki on tietty kutsuttu. Ketkä pääsee?
-Mä ainakin tuun, Kaissu ilmoitti ja Oili virnisti sille. Ne olivat varmaan puhuneet tästä jo äsken.

-Mä pääsen myös ja Jennikin varmaan? Joona sanoi ja katsoi Jenniä kysyvästi. Se näytti hetken jopa epäröivältä, ennen kuin nyökkäsi taas iloisena. Oili katsoi kysyvästi Ottoa ja Roopea.
-Mulla on koti-ilta, Roope sanoi hiljaa, mutta hymyili kuitenkin Oilille pahoittelevasti.
-Siis...illanistujaiset? Otto kysyi epäillen. Se suoristi punaista pipoa päässään.
-No porukat ei anna mun järjestää bileitä, joten joo, illanistujaiset. Ei alkoholia, Oili sanoi vähän vaivaantuneen oloisena. Otto näytti miettivän hetken, ennen kuin pudisti päätään.
-Nääh, ei ehkä ihan mun juttu. Mulla on sitä paitsi huomenna työvuoro korjaamolla, se mutisi ja pisti suuhunsa haarukallisen perunamössöä.

-Pistääkö se Koskelan ukko sut raatamaan siellä nykyään joka päivä? Jenni naurahti, joskin kireän oloisena. Otto hymähti ja pudisti päätään.
-Ei sentään joka päivä, mut nykyään aika usein. Sillä taitaa olla taas korkki auki vähän useemmin.

-Koskela...Siis puhutteks te nyt Auran ja Antonin isästä, vai onko täällä lisää Koskeloita? kysyin, koska olin kiinnittänyt huomiota nimeen. Multa melkein jäi huomaamatta Jennin aavistuksen valahtanut ilme, kun Otto vastasi:
-Joo just siitä, se on mun työnantaja. Vaikka ei sitä kyllä kauheesti näy paikan päällä.
-Ai miks? Oilikin kiinnostui.
-No se juo ilmeisesti aika paljon, ja on usein krapulassa töissä. Selvänä se on ihan ookoo jamppa, mut kanuunassa tosi vittumaista seuraa.

RoosanauhasytkäriWhere stories live. Discover now