Tyttö jota kukaan ei huomannut.

8. Piip- Piip- Piip- MITÄH!?

 Tw: Oksentamista (Merkattu erikseen tarinaan alaviivauksella joten osan voi skipata jos on tarve <3)

  Piip- piip- piip-.. 

  Herään piippauksen ääneen. Avaan silmäni varovasti ja yritän tottua valoisuuteen.  Valkoista valoa tulvii joka suunnasta silmilleni.

 "Mitäh..?" Mumisen ja alan erottamaan valkoteemaista huonetta.
 "Adaline?" Kuulen hempeän äänen vierestäni. Käännän katseeni ja saan vastaani hellät jäänsiniset silmät.
 "Cassidy..? Mitä tapahtui?" Kysyn ja räpsyttelen silmiäni uupuneena.
 "Midi säikähti Renetaa joka tahallaan säikäytti sen.. Vittu mä en edes ymmärrä mikä sen ongelma on.. Mut joka tapauksessa sä menetit tajuntas ja me soitettiin ambulanssi. Olit tajuttomana vaan jotain parikytä minuuttia.." Cassidy sanoo selvästi vihaisena.
 "Ahaa.. Koska mä pääsen pois täältä?" Kysyn uupuneena.
 "Oletettavasti huomenna.. sun nilkka on murtunu ja sulla on vakava aivotärähdys joten sua pitää tarkkailla." Cassidy sanoo katsoen minua suoraan silmiin.
 "Okei.." Vastaan hiljaisesti ja käännän katseeni muualle.

  "Minkälaine fiilis sulla on? Niiku oikeestaan tästä kaikesta?" Cassidy sanoo hempeästi hetken jälkeen.
 "En mä oikeen tiiä.. Mun päähän sattuu ja mua väsyttää ihan sairaasti.." Sanon ja katson Cassidyä varovaisesti.
 "Ehkä sun pitäs nukkua..." Cassidy sanoo kuin miettien jotakin. Kallistan päätäni ja katson Cassidyä kysyvästi.
 "Mitä?" Cassidy kysyy hämmentyneen oloisesti.
 "Ei mitää.. Vaikutit vaa siltä että olit sanoos jotai.." Sanon hiljaisesti ja puren sisähuultani ahdistuneesti.
 "Niiiinnn.... Nosiis.. Me yritettiin ottaa yhteyttä sun perheenjäseniin ja kukaan niistä ei vastannut.." Cassidy sanoo kurtistaen kulmiaan mietteliäästi.
 "Ahaa.. Nosiis- Mun vanhemmat on työmatkalla." Selitän heti jonkun tekosyyn totuuden sijasta.
 "Aivan.." Cassidy sanoo kurtistaen kulmiaan selvästi miettien sanomaani.
 "Hei sori mut mua oikeesti väsyttää ihan sairaasti.." Sanon ja katsahdan Cassidyä silmiin varovasti.
 "Joo ei se mitää mä vaa jään tähä istumaa ku äiti lähti käymää tallilla kattomas onko kaikki ok.." Cassidy sanoo samalla, kun hän nousee ja kävelee minisohvan luokse ja käy makaamaan siihen silleen, että näen tytön puhelimen, kun hän sitä alkaa selaamaan. Huokaan hiljaisesti ja suljen silmäni alkaen ajattelemaan kaikenlaisia asioita. 

(Tw)  Herään hätkähtäen sairaalasängyltä ja tunnen massiivisen tarpeen oksentaa. Oksennus nousee kurkkuuni ja nousen istumaan äkkiä. Oksennan suoraan sängyn viereen lattialle pimeässä huoneessa. Tunnen kun koko sisuskaluni haluavat tulla suuni kautta ulos.  Joku vetää hiukset tieltäni ja hyppää taakseni sängylle pitämään minut pystyssä.
 "Kaikki on hyvin... Ihan rauhassa vaan.." Kuulen Cassidyn kuiskaavan. Pitelen mahaani kun vihdoin kaikki mahastani on ulkona ja minulla on sellainen tunne että pyörryn ihan juuri. 

   Itken sängyllä pidellen mahaani koska oloni on niin paha. Cassidy istuu takanani ja minä suurin piirtein makaan tytön päällä.
 "Noniin kaikki on hyvin.." Cassidy rauhoittelee minua ja silittelee hiuksiani rauhoittavasti. Siivoja siivoilee sängyn vierestä nopeaan tahtiin.
 "Mä käyn sanomassa kanssa sitten hoitajalle että tulee tarkistamaan sun olotilan.." Siivooja sanoo samalla, kun hän kävelee ulos siivousvälineidensä kanssa. Huokaan sulkien silmäni ja nojaan pääni Cassidyn rintakehään.
 "Kiitti avusta.." Sanon hymähtäen.
 "Eipä mitää.. Tuli heti reflexinä.." Cassidy sanoo ja silittelee hiuksiani. Hymyilen hellästi ja rentoudun pikkuhiljaa tytön sylissä. Silmäni alkavat sulkeutumaan pikkuhiljaa ja tuntuu, että nukahdan pikkuhiljaa.
 "Adaline musta tuntuu, että mä alan tykästymään suhun vähä liikaa.." Cassidy sanoo hiljaisesti ja siinä samassa minä nukahdan.