(GANGSTER SHITTIE AGAIN)
Se on vihdoin täällä...
Yume kärsii mahdottomasta elämästään ison mafian tyttärenä ja joutuu kärsimään isänsä laatineista isoista säännöistä ja rajoituksista.
Pian Yumelle saa riittää ja hän lähtee kotoa huonojen olosuhtei...
Isä tuijottaa iso veljeään pitkään suu ammollaan, miettien sanojaan. Onhan se ihan normaalia, jos ei ole nähnyt veljeään yli 20 vuoteen koska on luullut tämän kuolleen. Tai ainakin niin minä ainakin sen muistan isän kertoneen.
Junghyun: Pitkästä aikaa.
Isä ei vastaa. Vain katsoo pitkää miestä ylös ja alas.
Yoongi: Miten sä olet elossa?
Junghyun: Se on pitkä tarina. Mutta mä olen täällä nyt.
Junghyun hymyilee lämpimästi isälleni yrittäen saada jotain reaktiota isän naamaan tai eleihin.
Jungkook: Mä olen itseasiassa ihan samaa mieltä, miten sä olet elossa tai miten sä olet löytänyt tänne ja löytänyt Yumen?
Yume: Isä mä voin selittää missä mä olin.
Jungkook: Mä palaan sun kanssa siihen myöhemmin. Mene pesulle ja syömään jotain.
Päätin totella mahdollisesti vihaista isääni ja kapusin yläkertaan pesulle. On edelleen outoa, että olen taas kotona mukana kuollut setäni, tai niinhän hänen kuuluisi olla.
Jungkook nk.
Haluan tietää, miksi tuo ihmiskappale on talossani täysin elävänä eikä kuolleena maanalla. Toki sen olen oppinut että kaikkia isän sanoja ei olisi tarvinnut uskoa...
Junghyun: Pyydän Jungkook. Jos voisimme puhua tästä sivistyneesti
Jungkook: Sä kerrot mulle tässä ja nyt että mitä sä teet täällä ja viellä elävänä. Sä olit kuollut kun mä viimeksi muistan.
Junghyun: Mä lupaan sulle että mä kerron sulle kaiken. Mä olen etsinyt sua vuosia, joten mä en mielelläni halua aloittaa meidän uudestaan näkemistä tappelemalla
Jungkook: Ihan sama, sä et ainakaan täällä yövy ja pidätkin näppis irti mun tyttärestä tai katkasen kätes ja syötän sen koirille.
Yoongi: Meillä ei ole semmosia.
Jungkook: Sä et Yoongi auta.
Annan käskyn ihmisilleni ja he saattavat Junghyunin ulos rakennuksestani. En pidä hänestä tai hänen aikeistaan, ihan sama haluaako hän pahaa vai hyvää mutta jos hän perheeseeni koskee niin hän ainakin on siellä maanalla, elävänä tai kuolleena.
Amara on ollut yllättävän hiljaa koko tämän ajan. En tiedä onko se shokin vai hämmennyksen syytä.
Jungkook: Kaikki hyvin.
Amara: Jooo. Kaikki tapahtuu vaan niin äkkiä.
Jungkook: Tiedän, mut nyt Yume on turvassa täällä.
Amara: Niin, mutta kuinka kauan enneku alat taas riehumaan. Toivottavasti et ole unohtanu että sä olet perjatteessa se syy miksi tyttö karkasi alunperin.
En ole. Se edelleen kiduttaa minua sisältä. En voi ikinä unohtaa tätä päivää.
Amara ei sano muuta vaan lähtee yläkertaan, samalla kuin Yume astelee portaita alas kohti keittiötä. Seuraan pikkutyttöä keittiöön, ketä on juuri avaamassa jääkaappia.
Jungkook: Siel on täheitä tän päiväsestä.
Yume ei vastaa, vaan antaa minulle pienen hymyn asettaen ruokaa lautaselle ja rupeaa syömää.
Voisin huutaa hänelle tästä päiväsestä, voisin olla hänelle niin ankara etten antaisi hänen edes mennä ulos kuukausiin...mutta se menee jo liian pitkälle. Olen tuhonnut tuota perhosta liian paljon.
Kävelen keittiön ovenraosta kohti tytärtäni, pistän käteni hänen hiusten päälle ja pussaan otsaan ottaen hänet varovasti haliin. Yume pistää lautasensa viereiselle tasolle ja levittää pienet kätösensä minun ympärilleni.
Ainakin hän on nyt kotona ja turvassa.
----
Tästä luvusta tuli aika huono
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
