Siitä on viikko kun mukamas kuollut isoveljeni saapui minun olohuoneeseen tyttäreni mukana. En saa sitä pois hampaankolosta että hän on elossa vaikka pitäisi olla montun alla.
Minulle sanotaan että pitäisi antaa mahdollisuus, hän on perhettä...
Mutta jos se idiootti on yhtään tästä suvusta nii se on yhtä kiero kun iskä...ja minä.
Ainakin Yume on turvassa ja kunnossa. Kyllä minä vielä katson sen tytön perään erittäin vahvasti mutta hieman löysensin sääntöjä ettei vaan teini päätä lähteä omille teilleen.
Entä minä ja Amara? Me ollaan sujut..toistaiseksi. Hänkään ei ole varmasti unohtanut mitä tapahtui ajat sitten mutta ainakin hän palasi makuuhuoneeseen kanssani. Sänky olikin hiukan kylmä ilman häntä vieressä.
Mun miehet ovat tarkailleet veljeäni erittäin tarkasti, joka ikistä pientäki liikettä. Jotkut on ollu hiukan hämäriä mutta ei liian hälyttävää. Mä en voi uskoa että hän on ihan normaali kansalainen...
Kuulen koputusta ovellani huomaten sen olevan yksi miehistäni
Jungkook: San
Mies kumartaa
San: Me olemme seuranneet Junghyunia hyvin pitkään. Me emme vaan löydä mitään
Jungkook: Entäs sitten
San: Sitä vaan herra Jeon, me aletaan olemaan kyllästyneitä ja väsyneitä
Jungkook: Pyysinkö sinua kyseenalaistamaan käskyjäni?
San: Et herra mutta-
Jungkook: Joten mä haluan että sä menet miestesi kanssa ja teette mitä olen teidät käskenytkin. Se mies ei saa jäädä pois silmienalta onko selvä!
San on hiljaa mutta sitten nyökkää, tietäen ettei minun kanssani kannata alkaa väittelemään
Jungkook: Oliko muuta?
San: Ei muuta..
Jungkook: Poistu
San nyökkää ja lähtee toimistostani.
Pyöritän silmiäni ja jatkan hommia kunnes kuulen toisen koputuksen ja vastaan äreästi
Jungkook: Mitä
Amara: Älä mulle ole vihainen jos miehes haluaa taukoa
Katsoin oveen ja huomaan kauniin vaimoni nostavan yhen kulmakarvan ylöspäin
Jungkook: Hei armaani, miten saisin olla avuksi?
Amara: Sä alat olemaan taas vähän tiukka
Nousen seisomaan ja vedän henkeä
Jungkook: Tässä maailmassa pitää olla hiukan "tiukka", enkä minä ollut tiukka..ainakaan viellä.
Amara vain katsoo minua enemmän hämillään ja nostaa kulmiaan, kun minä kävelen häntä lähemmäs ja levitän käteni hänen vyötärölle.
Jungkook: Milloin viimeks me ollaan käyty illallisella, vaan me kaksi
Amara: Hmmm, ottaen huomioon sun pieni rebel isä mode tossa hetki sitten niin onhan siitä hiukan aikaa
Pyöritän silmiäni, hän ei sitten ikinä lakkaa mainistemasta tuota
Jungkook: Sinä sitten jaksat muistuttaa
Amara: Aina, se on mun työ
Amara virnistää katsoen minua noilla maailman kauniilla silmillä
Jungkook: No mitäs sanoisit jos mentäisiin pienelle illalliselle. Treffeille jos niin halutaan kutsua
Amara: Hmmm...mä katon onko kalenterissa tilaa
Naurahdan ja katson häntä sellaisella silmällä että onkohan ihan tosissaan
Jungkook: Kyllä sulla vähän pitää olla tilaa aviomiehelles
Amara: Vitsi!
Jungkook: Nyt on pakko myöntää että olet sä parempia vitsejä kertonu
Amara pyörittää silmiään ja naurahtaa, ja vähän leikisti tönäisee
Amara: Lakkaa olemaan noin tosikko, tottakai mä suostun. Pieni treffi-ilta ei satuta ketää.
Jungkook: Aamul voi vähä pääsattua jos ottaa liikaa viiniä
Amara naurahtaa uudelleen ja pussaa minua huulille, suudelma oli erittäin lempeä ja pehmeä.
Amara: Nähään myöhemmin!
Sitten hän pyörähtää ja kävelee pois, en voi kun katsoa kun hän poistuu. Tuijottaen hänen selkäänsä ja..takapuolta..
—————
Olimme juuri menossa illalliselle hienoon ja kalliiseen ravintolaan juuri ydinkeskustassa. Paras paikka pieneen hemmotteluun.
Minulla oli päällä tottakai musta-valkoinen puku kun taas Amaralla oli kaunis punainen tiukkamekko, joka makoisasti näytti tuon naisen muodot.
Jungkook: Joko mä kerroin kuinka upeelta näytät?
Amara: Joo, ainakin kolmesti vaan tunnin aikana
Naurahdan virnistäen ja pussaen häntä poskelle, otan häntä kädestä kiinni ja vien sisään ravintolaan tottakai ravintolan parhaaseen pöytään.
————
Ilta eteni mukavasti...jos ei puhuta niitä lukuisista puhelinsoitoista ja viesteistä mitä kännykkääni tuli vain puolen tunnin aikana. En haluaisi antaa yhtään aikaani naiseni kanssa siihen että katsoisin puhelinta, mikä takuuvarmasti tietäisi työjuttuja.
Amara: Aijotko vastata tuohon?
Amara huomaa miten taskussani värisee vaikka minä yritän mahdollisimman parhaani ignoorata sen
Jungkook: Mikä?
Amara osoittaa pukuni rintaa. Hän tietää.
Jungkook: Ei se ole varmaan mitään tärkeää
Amara: Jungkook...sä olet nyt viikon stressannu sun veljesi paluusta ja katsonut hänen jokaista liikettä kaksneljä seittemän taukoomatta sun hikisessä toimistossa. Pliis katso ne viestit.
Hän katsoo minua tosissaan ja odottaa että alan toimia.
Päätän ottaa puhelimeni taskusta, nähdäkseni pelkkiä kuvia veljestäni menevän jonnekkin rämäseen kerrostalo asuntoon slummi alueella. Puristan kulmiani yhteen...ehkä olinkin oikeassa..mutta miksi en ole helpottunut
Amara: Jungkook?
Tätä minä halusinkin, mutta miksi en ole iloinen siitä että veljeni onkin saastainen mulkku.
Katson vaimoani enkä pysty sanomaan mitään, haluan lähteä hakemaan veljeni ja antaa hänen kuulla kunniansa mutta en voi vaan jättää naistani tänne nytkun meillä vihdoin sujuu niin hyvin.
Jungkook: Olin oikeassa, Junghyunin suhteen..
Amara katsoo minua järkyttyneenä
Amara: ..Oikeasti..
Nyökkään
Amara: Mitäs nyt?
Jungkook: Se idiootti saa kuulla kunniansa
Näytän Amaralle puhelimeni näytön missä kuvassa Junghyun jää rysänpäälle, Amara on järkyttynyt mutta jotenkin ei myös ollenkaan yllättynyt.
Suurin kysymys on..
Kauanko hän on sitten ollut täällä...minun tietämättä..
YOU ARE READING
𝗗𝗔𝗡𝗚𝗘𝗥𝗢𝗨𝗦 (2)
Teen Fiction(GANGSTER SHITTIE AGAIN) Se on vihdoin täällä... Yume kärsii mahdottomasta elämästään ison mafian tyttärenä ja joutuu kärsimään isänsä laatineista isoista säännöistä ja rajoituksista. Pian Yumelle saa riittää ja hän lähtee kotoa huonojen olosuhtei...
