Anna sitä märkää

157 12 0
                                    


Kävelimme kohti Joelin asunto, iso miesjoukko edessäni keskusteli kovaäänisesti tulevista suunnitelmista. Kävelin heidän takanaan vaatimattomasti hiljaa. Siihenhän minä olin tottunut, pysymään sivummalla. Lopulta saavuimme Joelin asunnon oven eteen. Olli soitti ovikelloa, mutta Joel ei heti päässyt avaamaan. Joonas koputti ovea kovakouraisesti ja huusi "Noniin Jyrki69 avaa tää ovi jo!" me kaikki naurahdimme hieman Joonaksen reaktiolle. Lopulta Joel pääsi avaamaan oven. "Viimeinkin, mikä kesti?" Joonas kysyi ja survoi itsensä ensimmäisenä sisälle. "No anteeks, oli pakko käydä kusella." Joel vastasi takaisin pöyristyneenä. Kaikki jättivät ulkovaatteensa Joelin pieneen eteiseen. Kun itse pääsin lopulta sisälle, näin Joelin imurit odottamassa uutta työvuoroaan eteisen nurkassa. Riisuin takkini, olin laittamassa sitä henkariin, mutta yhtäkään ei ollut enään vapaana. "Hei, sä voit jättää sen tohon jakkaralle." Joel sanoi huomattuaan tilanteeni, ja osoitti pientä muovijakkaraa. Laskin takkini siihen ja astuin peremmälle asuntoon. Kaikki muut jätkät olivat asettuneet jo kodiksi. Tommi oli keittiössä viilentämässä juomia. Aleksi istui nojatuolilla ja Olli seisoskeli vieressä. Niko ja Joonas istuivat jo Joelin sängyllä. "Saat vapaasti valita paikan." kuului selkäni takana, se oli Joel. "Okei." sain vastattua hiljaa. Päädyin istahtamaan sohvalle, jolla oli hyvin tilaa. "Nonniin juhlakansa,tässä olis nyt tätä märkää." Tommi sanoi, kantaen olohuoneeseen ämpärin, jossa luki Corona. Ämpärin sisältä pilkisteli lasipullojen suita. Tommi laski ämpärin olohuoneen pöydälle, kaiken keskelle. "Viimenkin, tässähän alko tulla jo jano." Niko sanoi, ja nappasi saman tien yhden pullon, avasi sen, ja istuutui viereeni sohvalle. Kaikki seurasivat Nikon esimerkkiä ja nostivat pullon tai tölkin ämpäristä pois. Joel istui toiselle puolelleni, Tommi istahti toiselle nojatuolille, Olli haki itselleen tuolin keittiöstä. "Hei, mihin mä nyt sitten menen?" Joonas kysyi sängyltä, joka oli sivummalla meistä muista. "Vaikka lattialle." Olli vastasi. "En mä halua. Sohvalla olijat tehkää tilaa." Joonas sanoi, ja änki itsensä sohvalle, minun ja Nikon väliin. "Noni, voidaaks alottaa, onks kaikilla juotavaa?" Joel kysyi jo vähän kärsimättömästi. Minua hieman huvitti, miten kova tarve heillä vaikutti olevan alkoholin suhteen. "Ei vielä, y/n:llä ei oo." Aleksi sanoi. Ei helvetti Aleksi, oliko pakko mainita, olisitte te voinu ilman mua alottaa, ajattelin. Kaikki kääntyivät katsomaan minua, kuin olisin hullu. "T-t- te voitte kyllä alottaa ilman muakin, en mä oikeen välitä alkoholista." vastasin hermostuneena. "Höpö höpö, tänään pidetään hauskaa." Tommi sanoi ja ojensi minulle Originalin lonkeron, joka oli oranssin värinen. Otin sen vastaan hieman epäröiden. Tuijotin tölkkiä hetken hieman hermostuneena. "Ihan hyvää se on, se maistuu ihan jaffalle." Joonas sanoi minulle hymy huulillaan, hän koitti saada minut varmaan hieman rentoutuneeksi, hän selvästi aisti, että minua jännitti. Avasin tölkin. "No mille me otetaan?" kysyin pieni hermostunut hymy huulillani. "Y/n:lle." Niko sanoi ja nosti maljan, ja loput seurasivat esimerkkiä perässä.


 Tuijottelin tölkkiäni hiljaa, olin simaissut siitä aina ajottain vähäsen, etten aiheuttaisij uomattomuudellani liikaa huomiota. Jätkillä alkoi olla jo kovameno, ja ties monesko kierros menossa. Pöytä ja lattia alkoi pikkuhiljaa täyttyä tyhjistä pulloista ja tölkeistä. "Hei, meidän pitäs pelata jotakin." Niko sanoi pienessä humalassa. "Hei joo! Mennään en ole koskaan." Joonas komppasi vierestä, hänkin jo vahvan nousuhumalan puolella. No ihme, kun ei samantien pullonpyöritystä, mietin. "Millä säännöillä me mennään?" kysyin vähän nolona. "Hä, eks sä oo koskaan pelannu?" Joel kysyi minulta ihmeissään. Pudistin päätäni pelokkaana ja hartiat korvissa. "Me sanotaan vuorollaan joku asia, kuten en oo koskaan ratsastanu kamelilla, ja jos sä oot tehny sen, niin otat huikan." Olli selvensi. "No, kuka haluaa alottaa?" Aleksi kysyi. "Olli voi alottaa, kun se kerran jo alotti." Joonas vastasi iloisena. "No, okei.. Hmm... En oo koskaan ajanut ojaan." "Lasketaaks, jos on ajanu pyörällä ojaan?" kysyin. "Lasketaan, tänään lasketaan kaikki." Joel sanoi ja taputti minua kovakouraisesti selkään samalla hörpäten kunnolla kaljaansa. Nostin tölkin huulilleni ja otin pienen simauksen. Seuraavaksi oli Aleksin vuoro. Hän mietti hetken, mitä keksisi "En ole koskaan myynyt kultalevyä." hän lopulta sanoi. Kaikki jätkät ottivat huikan. Huh, onneks tuli tommonen musa juttu. Nyt Niko voi jatkaa samalla linjalla, nii pääsen täältä ehjin nahoin kotiin, mietin. "En ole koskaan suudellut ketään." Niko sanoi. Jälleen kaikki jätkät ottivat huikan. "Y/n, mikset sä ottanu, eks oo oikeesti suudellu ketään aiemmin?" Joonas kysyi ihmeissään. "E-en oo."vastasin nolona. "No sehän voidaan korjata samantien." Joonas jatkoi ja alkoi tuomaan kasvojaan lähemmäs omiani. Hätäännyin asiasta, ja lopulta peitin Joonaksen suun kädelläni "Kiitti, mut en mä nyt ihan näin lyhyellä tuntemisella voi tommoseen ryhtyä." vastasin, tunsin, kuinka kasvojani kuumotti. "Joo, ja Porkon vuoro meni siinä, eipäs ahdistella naisia täällä." Niko sanoi, ja kiskoi Joonaksen hiuksia, jotta saisi hänet pois kimpustani. "Y/n sun vuoro." Tommi sanoi. Hätkähdin hieman asiasta, en ollut ehtinyt realisoimaan, mitä oli juuri tapahtunut. "Öm, no mennään vaikka sillä, etten oo koskaan ratsastanut kamelilla." sanoin, ja otin taas pienen hörpyn, mutta huomasin, ettei kukaan muu ottanut."Missäs sä semmosella oot ehtiny ratsastaa?" Joel kysyi ja katsoi minua. Käänsin katseeni Joeliin ja vastasin. "Joskus, kun olin lapsi me käytiin Kolmårdenissa, siellä pääsi vetämään semmosen lyhyen lenkin taluttajan kanssa." vastasin. Joel nosti yllättyneenä kulmakarvojaan, muttei reagoinut sen ihmeellisemmin asiaan. Pelasimme kierroksen loppuun, ja sen jälkeen vielä muutaman kierroksen. Jätkät pääsivät kunnon humalaan, kaikkea oli heillekkin sattunut, itse jouduin ottamaan, vain pari kertaa, jotakin hyödyllistä tästäkin kokemattomuudesta on. "Ääh, tää on ihan tylsä peli, ku tästä juniorista ei saa mitään irti." Joonas valitti kännissä. Muut hymähtelivät vain Joonaksen reaktiolle. "No se on kyllä totta, tosta ei saa mitään irti." Olli totesi. "Me ei tiedetä susta paljoakaan. Kerro ittestäs jotain, vaikka lempi artisti." hän jatkoi. Jäädyin totaalisesti.

Tell me how the story ends || Y/n x JoonasOnde histórias criam vida. Descubra agora