Tell me how the story ends || Y/n x Joonas

Revontulet

Olemme ajaneet nyt noin 2 tuntia kohti Rovaniemeä. Joulukiertueen viimeistä keikkapaikkaa. Keikan jälkeen meillä on kuulemma pikkujoulut. Hotelli, missä majoitumme on kuulemma hyvä juhlatila siihen. "Y/n hei, maa kutsuu." Joel sanoo. "Hä?" kysyn hämmentyneenä. "Et haluuks säkin pelata?" Olli kysyy, ja osoittaa Skip-bo korttipakkaa. "Voin mä liittyä." Olli jakaa kortin minulle, Joelille, Nikolle ja itselleen. Pelaamme muutaman kierroksen, kunnes oma pakkani on jo tyhjä. "No mitä vittuu, miten sä nyt jo voitit?" Joel kysyi. "Mä vaan katos oon niin taitava." vastaan virnuilevasti. Katselen, kun pojat pelaavat kierroksen loppuun. Olli tulee toiseksi ja Niko kolmanneksi, Joel loukkaantuu hieman siitä, että hävisi. "Hei Tommi, pystyks vetää sivuun? Hirvee kusihätä." Joonas huutelee bussin perältä. "Onks aivan pakko yhen takia?" Tommi kysyy. "Itseasiassa, niin on mullakin." Joel sanoo. Tommi huokaa syvään ja ajaa lähimmälle bussipysäkille. Jätkät kipittävät nopeasti ulos. "Nopeesti sitten, tai saatte kävellä loppumatkan." Tommi uhkailee. Lopulta melkein kaikki jätkät menevät ulos tekemään tarpeensa. "Ooks varma, ettei sunki tarvii? Mä en ala pysähtelee yhtään enempää." Tommi sanoo. "Joo älä huolehdi, mä osaan kyl pidättää." vastaan. Jätkät tulevat takaisin sisälle ja pääsemme jatkamaan matkaa. Katselen bussinikkunasta ohikiitäviä lumisia maisemia. Herään transsistani, kun nään poroja jolkottelemassa lumihangella. "Kattokaa!" huudahdan ja osoitan sormellani poroja kohti. "Muutama Petteri siinä vaan menee, mitäs ihmeellistä tossa ny on?" Niko sanoo. "No, en mä ole aiemmin poroja luonnossa nähny." vastaan. "Nii et kamelilla on ehditty ratsastaa, muttei oo ennen poroja nähty." Joel mainitsi. Hymähdän Joelin sanoille.

Olemme saapuneet hotelille. Muutama fani on tullut vastaan ja pyytänyt yhteiskuvia jätkien kanssa. Selvittelemme lopun crewn kanssa huone jakoa. Tällä kertaa hotelli ei ollut tyrinyt, vaan sain oman huoneen, jota kohdin lähdin heti, kun sain avainkortin käteeni. Saavun huoneeseeni, se on pieni ja vaatimaton. Levitän tavarani, tehdäkseni oloni kotoisaksi. *kopkop* kuuluu ovelta. "Hei Y/n, mennää kattoo toi keikkapaikka valmiiks." kuulen Mikon huutavan käytävältä. "Joo mä tuun."vastaan. Saavumme crewn kanssa keikkapaikalle. Se on joku paikallinen pieni klubi. Roundaamme tavarat sisälle ja alamme järjestelemään. "Missäs loput on?" kysyn, sillä bändiä ei näy missään. "Jäivät tekemään jotain hiton liveä hotellihuoneeseen." Santeri vastaa hieman turhautuneena. Nyökkään vastaukseksi. Saamme kaiken tarvittavan kuntoon ja jätkätkin ovat saapuneet sound chekkiin. Katselemme Mikin kanssa jätkien sähellystä lavalla huvittuneina. "Tuolla pääovella on muuten ihan sikana jo jengiä oottamassa." Miki sanoo minulle. "Oikeesti, eiks tuol oo joku melkee 20 astetta pakkasta?" vastaan. "No ei ny sentää 20 astetta." Miki naurahtaa. "Ihan sama, silti liikaa." vastaan."Mut mitä ne tuol tekee? Eihän keikka ala viel muutamaan tuntiin?" jatkan. "No fanit on faneja, ne on joskus vähän hulluja." Miki vastaa. Katselemme jätkien sähellystä, näköjäänJoonas ja Niko harjoittelevat hieman heidän kuuluisaa pusuaan.

Muutaman tunnin aika skip.

Tämän vuoden viimeinen keikka on ohi ja kiertue on saapunut päätökseen. Palaamme hotellille juhlimaan "firmamme" pikkujouluja. Jätkät ovat jo päässeet vauhtiin, he joivat bäkkärin minibaarin jo tyhjäksi. "Y/n, mä ymmärrän, et sua ei toi juominen kamalasti kiinnosta, mut olis kiva, jos kuitenki juhlisit tätä meidän kanssa." Santeri sanoo minulle. "No, jos mä tän kerran." vastaan hieman hermostuneesti. "Ai mitä sä sanoit?" Santeri kysyy, hän ei kuule mitä sanon, sillä jätkät soittavat aivan täysillä musiikkia. "TÄN KERRAN." sanon kovemmalla äänellä. "Ai hä, suostuuks prinsessa juomaan?" Joonas edessäni kysyy. En vastaa hänelle mitään. "Hei mahtavaa. Kuulitteks jätkät. Y/n juo meidän kanssa tänää." Joonas kailottaa. Kaikki näyttävät innostuvan asiasta. Pysyn edelleen vaiti. Saavumme hotelin juhlatilaan. Se on iso sali, josta löytyy baari, DJ-pöytä, biljardipöytä, muutama sohva sivulta ja runsaasti tilaa tanssia. Tai no, jätkien tuntien tilaa riehua. Tila oli varattu yksityiskäyttöömme, joten muita ihmisiä sinne ei päässyt. Aleksi kipitti saman tien DJ-pöydän ääreen ja laittoi musiikin soimaan. Joonas meni leikkimään baarimikkoa, ja tarjosi kaikille ison tuopin kaljaa. Muut poistuvat sivummalle, niin, että minä ja Joonas jäämme baaritiskille kahdestaan. "Mitäs prinsessalle sais olla?" hän kysyy iloisena. "Mitäs herra suosittelee?" kysyn takaisin. "Öm, no olis olutta, jaaa... lonkeroo, ja bissee ja siiderii, mut voin mä sulle jonkun drinkinkin taikoa." hän vakuutteli. "No taijos mulle sit Mojito." sanon. Hän tekee työtä käskettyä ja pian silmieni edessä on lasillinen punaista mojitoa. Hän taikoi itselleen jonkin muun drinkin ja liityimme muiden seuraan. "Mitä jos pelattaisiin?" Joel ehdotti. "Ei, ei enää yhtäkään juomapeliä, tai mä lähden." sanon totisena. Jätkät naurahtavat reaktiolleni. "Onko sut jo noin pahasti traumatisoitu?" Santeri kysyy. "On." mumisen ja otan hörpyn juomastani. Ilta sujuu railakkaasti, olemme juoneet ja tanssineet, ja taas juoneet ja tanssineet tai oikeastaan riehuneet, koska promilleja alkoi löytyä verestä jo sen verran paljon. Olemme saaneet nauttia muutamasta karaoke vedosta jopa tänä iltana.

"Kiitos Tommi, se oli oikein loistava." Santeri selostaa. "Ja seuraavaksi meille esiinty... Y/N!" Santeri sanoo. Järkytyn hieman, kun hän mainitsee nimeni, enhän minä osaa laulaa. Pudistelen pelokkaana päätäni, viestittääkseni, etten halua. "No, tule nyt Y/n, ei se oo nii paha." Santeri sanoo ja viittoo minua "lavalle". En liiku senttiäkään ja koitan katsella pakoreittiä tästä tilanteesta pois, kunnes tunnen käden olkapäälläni. "Haluuks, et mä laulan sun kanssa?" Joonas kysyy. Ennen kuin tajuan tilannetta paremmin nyökkään. "Tirehtööri, me vedetään duetto!" Joonas ilmoittaa. "Selvä, kyllähän sekin käy, mitäs vedätte?" Santeri kysyy. Mietin hetken päässäni jotakin helppoa duettoa. "Erika Vikmanin ja Antti Tuiskun Huonoja ideoita." ilmoitan. Joonas katsoo minua järkyttyneenä. "Vai tuliko pupu pöksyyn?" kysyn ivallisesti ja otan hörpyn hänen kädessä olevasta juomastaan. Astelemme "lavalle" ja Aleksi laittaa biisin taustan soimaan. Minä laulan Erikan osuuden, Joonaksen yrittäen pysyä mukana Antin osuudessa. Vedämme loistavan shown pienelle yleisöllemme, joka puhkeaa suurin aplodin osoituksiin, kun olemme valmiita. Katselemme Joonaksen kanssa toisiamme pieni hymy kasvoillamme, kun poistumme takaisin yleisöön.

"Tanssin" jonkin konemusiikinbiitin tahdissa Santerin ja Ollin kanssa, kun nään sivusilmällä, että Joonas on poistumassa. Humalaiset aivoni ovat vähän liiankin kiinnostuneita siitä, mihin hän on menossa, joten sneakaan itseni nopeasti ja huomaamatta hänen peräänsä. Seuraan häntä jonkin matkaa, ja nään, että hän ottaa takkinsa ja poistuu pihalle. Tajuan, että minulla ei ole takkia, ja käyn nopeasti hakemassa sen huoneestani. Avaan ulko-oven ja minua tervehtii kylmä joulukuun yö. Joonas kuulee oven avautuvan ja kääntää katseensa minua kohti. "Y/n mitä sä tääl?" hän kysyy hieman ihmeissään. Noni Y/n, koitas keksiä joku valkoinen valhe nyt, mietin. "Mun piti tulla haukkaan vähän raitista ilmaa." vastaan. "Entäs ite?" kysyn. Joonas nostaa kädessä olevan tupakan paremmin esille. "Oli pakko tulla röökille." hän mainitsee. "Voinks mä liittyy sun seuraks?" kysyn kännipäissäni, näköjään minulla ei ole mitään esteitä enään. Joonas vaikuttaa hieman yllättyneeltä, muttei patista minua myöskään pois. Otan muutaman askeleen hänen vierelleen, ja nostan katseeni kohti kirkasta tähtitaivasta. Nenääni leijailee Joonaksen röökin haju, se haisee inhottavalle, mutta itseppä tähän halusin. Katselemme hetken täydessä hiljaisuudessa taivaalle, kunnes yllättäen taivaalle syntyy revontuli. "Wau." sanon häkeltyneenä. "Etkö oo ennen nähny?" Joonas kysyy, ja tiputtaa poltetun tupakkansa maahan ja talloo sen sammuksiin. "En." vastaan. Joonas ei sano mitään, vaan ottaa minut kainaloonsa, laitan käteni hänen vartalonsa ympärille, ja lepuutan päätäni hänen rintaansa vasten. Katselemme luonnon oman valoshown loppuun. Kun revontulet ovat sammuneet, seisomme vielä hetken taivasta katsellen. "Hei kato." Joonas sanoo, ja osoittaa taivaalla liikkuvaa valoviivaa. "Oliks se tähdenlento?" kysyn. "Tais olla." hän vastaa. Hän kääntää katseensa minuun. "Mitä toivoit?" hän kysyy. Katselen, kuin lumoutuneena Joonaksen silmiä, jotka näyttävät säkenöivän. Liikutan kasvojani hitaasti, mutta varmasti kohti Joonaksen omia. Suljen silmäni ja lopulta huulemme koskettavat. Seisomme hetken paikallamme, suutelemassa ja lopulta irrotan huuleni hänen omistaan. Luon katseeni taas hänen ihaniin silmiinsä ja vastaan. "Tätä."