We Are No Saints | Blind Channel Oneshots

Joonas X Aleksi|Blondi 3/3

Koulun jälkeen:

Olimme jutelleet Aleksin kanssa koko loppupäivän. Olin yllättynyt, sillä ei hän aiemmin vaikuttanut halukkaalta edes nähdä minua. Emme tosin nauraneet ollenkaan, emme edes hymyilleet. Minulle kyllä riitti tämäkin. Päätimme mennä samaa matkaa kotiin tajuttuamme asuvamme melko lähekkäin. Emme oikeastaan puhuneet, paitsi kun Aleksi alkoi lukea viestejämme. "Anteeks...mä olin aika törkee." Hän mutisee. "No mä olin aika tunkeileva ja ymmärrän jos se oli...emmä tiiä...ahdistavaa." "No oli se vähän. Myös sen takia, et oot Topiaksen veli." Kävelimme jonkin matkaa sanomatta taaskaan mitään.

"Mitä kaikkee se on tehny sulle?" Kysyn varovasti. "No se mopojuttu, sit tää..." Hän sanoo osoittaen kaulaansa. "Ja...on ne pari kertaa käyny päälle, ku en oo suostunu hommaamaan niille juotavaa." Hän lisää. "Mitä hittoa, miks ne sitä sulta pyytää?" Ihmettelen. "Koska ne tietää, et mun vanhemmat käyttää aivan kaikkea. Ei meillä mee ees ruokaan niin paljo rahaa." Hän vastaa ja työntää kädet taskuihinsa. "Mitä ne käyttää?" Kysyn. "Alkoholi, nuuska, rööki. Mut en ihmettelis, vaikka olis vielä jotain, mistä en tiiä." Hän vastaa surullisen näköisenä. "Mä oon pahoillani." Saan sanottua. "Mun toinen siskoista muutti viistoista vuotiaana opiskelemaan, ei se enää tullu toimeen niiden kans." Hän jatkaa. "Ja...pikkuveli asuu mummolassa. Mä ja Aada sanottiin niille, et pärjätään kotona, mut en mä enää oo siitä niin varma." "Pystyisittekö te asumaan sun mummolassa?" Kysyn. "Joo, ne tosin asuu tosi kaukana. Ollaan aika paljon mietitty sitä kahdestaan."

Saavuimme pihaan ja epäonneksi isäni oli leikkaamassa nurmikkoa. Toiseksi epäonneksi Topias oli kotona. Menimme vain suoraan talliin. Kolmas epäonni oli Topiaksen läsnäolo autotallissa. Se oli siellä into pinkeänä vetämässä nuuskaa. "Miks sä toit ton tänne? Onks sillä meiän kamat vihdoin?" Topias kyselee. "Mä saan tuua kavereita kotiin ja ei, se ei oo tuonu teille mitään." Vastaan ja otan kaksi kypärää hyllyltä. "Yks kusipää." Tämä huokaisee ja laittaa käytetyn nuuskapussin kiekkoon. Kehtasikin vielä avata suunsa: "Onkos Aleksilla fritsuja kaulassa? Ei kyllä kasiluokkalaisesta uskois." "Lopeta!" Huudan ja samassa isä tulee talliin palauttamaan ruohonleikkurin.

"Mee sisälle ryyppää." Huokaisen, kun Topias avaa Sandelsin. "En vitus, jätkät tulee kohta." Hän vastaa ja kävelee moponi luokse. Aleksi vetää kypärän äkkiä päähänsä. Pelkäsi kai saavansa turpaan tai jotain. Topias potkaisee mopoani. "Joo, kiitos. Voit mennä." Huokaisen turhautuneena ja avaan tallin oven. "Iskä on sit sanonu, ettei poikien kanssa saa mennä hässimään." Topias naurahtaa. Talutan mopon ulos ja katson Aleksia. "Sori." "Ei se mitään." Hän mutisee. Nousen mopon kyytiin ja nostan naapurin Heikille kättä.

Kesken suoran tien Aleksi vaihtaa käsiensä paikkaa vyötärölleni. Perhoset törmäilevät toisiinsa mahanpohjassani. Se sai minut hymyilemään. Olisinpa voinut kääntyä ja halata takaisin.

Pääsimme ABClle, johon Aleksi oli pyytänyt minulta kyydin. Hänen kaverinsa ei ilmeisesti ollutkaan vielä paikalla, joten Aleksi liittyi seuraani bensa-automaatin luo. Tankatessani katson, kun Aleksi kyykistyy sitomaan kengännauhat. Järkytyn nähdessäni nousevan hihan alla lisää mustelmia. Onko edes mahdollista, että joku on puristanut noin kovaa?

"Sä muuten lupasit kertoa, miks sä halusit tutustua muhun." Aleksi muistaa vilkuiltuaan taas toiveikkaana ympärilleen. Kävelen kortin kanssa maksamaan bensoja ja hymyilen tälle. "Mä kerron kohta." "Okei." Nyt on se hetki, kun pitää valmistautua. Tämä on testi, Joonas. Sä pystyt siihen.

Kävelen Aleksin luo, hän katsoo minua kysyvästi. Hymyilen edelleen, vaikka yritän kuinka peitellä sitä. Otan kypärän päästäni, Aleksilla ei enää edes ollut omaansa. Katson häntä hetken syvästi silmiin. "Mä haluaisin kysyy yhtä asiaa." Aleksi tunnustaa. "No kysy." "Voisko teille tulla, jos kotona ei pysty olee?" Hän kysyy. Tuo sai minut surulliseksi. "Tottakai. Ja mä lupaan, ettei sun tarvi välittää Topiaksesta. Ei se ikinä tuu mun huoneeseen." Vastaan. "Kiitti."

"Nii, haluutko sä kertoo sen syyn?" Toivottavasti en nyt punastu, tai sano mitään tyhmää. "En mä osaa sanoa sitä, mut ehkä tää kertoo jotain." Sanon ja pussaan Aleksia poskelle. Hän katsoo minua hetken hämillään ja alkaa hymyillä. "Tota...mä tästä alan lähtemään." Saan soperrettua ja alan laittaa kypärää päähän.

Istun mopon kyytiin ja katson, kun Aleksi kävelee kohti rakennuksen ovea. Hän kääntyy ja vilkuttaa minulle vielä.

Lähden ajamaan vilkaisten vielä blondia, joka halasi ovien vieressä kaveriaan. Joku tyttö, jota hän sitten suuteli. Pettymys valtaa kehoni ja meinaan unohtaa pysyä omalla kaistallani. Olin kerrankin saanut kokea, millaista on ihastua. Jos se on tällaista, en aio antaa itseni enää koskaan kokea sitä.