J, O, N, J, A, T|Team Lakuperseet 4/4

704 61 14
                                    

Joonaksen POV:

Istuimme hiljaa vierekkäin ja tuijotimme nuotiota. "Panettaaks sua silleen ikinä?" Kysyn. "Välillä. Joskus herään siihen ja sillon tuntuu, et oon saavuttanu jonku Jeesusolotilan." Olli vastaa ja alan nauraa. "Se on tosi kiva tunne. Ei mua kylläkään ikinä oo panettanu kukaan ihastus." Sanon. "Ei varmaan muakaan." Olli vastaa. Laskin pääni Ollin olalle ja halasin tätä. Suljin silmät ja kuuntelin nuotion rätinää. "Kiva olla kahestaan." Olli sanoo ja silittää hiuksiani. "Jep. Ei tuu kylmä." Vastaan ja painauduin entistä tiiviimmin Ollin kainaloon. "Mä rakastan sua." Hän sanoo. "Mitä?" Kysyn ja hätkähdän pystyyn. "Siis öö...kaverina. Kyllähän nyt kaveria rakastaa. Rakastan teitä kaikkia ja...se tuli vahingossa..." Hän sopertaa ja katsoo minua säikähtäneenä. Käännän hämmennykseni hymyksi. "Mäkin rakastan sua. Mut jossei haittaa, niin vähä enemmän ku kaverina." Sanon. "Ei haittaa. Ollenkaan." Olli vastaa ja suukottaa huuliani pari kertaa. Ymmärrän Aleksia, Olli on hyvä suutelija. Ja ihan hemmetin seksikäs ja söpö. Sanoinko sen ääneen? En onneksi.

Nikon POV:

Katsoin hivenen hengästyneenä Aleksia, joka oli hiljaa! Siis miten ja missä maailmankaikkeudessa se on mahdollista? Hänkin hengitteli raskaammin ja liikutteli sormiaan epäröiden selälläni. Kylmät väreet leikittelivät keholla. "Voidaanko sopia, että oon vähän humalassa?" Pyydän hymyillen ja tartun Aleksiin tiukasti suudellen. Vedän hänet pois puuhun nojaamasta ja astun pari askelta taakseni. Aleksi huokaisee suutani vasten ja puristaa yllättävän vahvan oloiset kädet ympärilleni. "Mmh, Nikoh." Hän kuiskaa ja erkanee sen verran, että näemme toisemme. "Mitäh?" "Voidaanko meh...tehdä se? Yritetään ainakin." Hän kysyy hiljaa ja puristaa takamustani. En voinut vastustaa, eikä aikomukseni ollut vastata kielteisesti. Ei todellakaan.

Riisuimme itsemme ja kävimme maahan. Siinä vaiheessa se sitten tuntuikin niin epämukavalta ja luonnottomalta. Kokeneempi kaksikko olisi saattanut onnistuakin, mutta pelkkä alastomuus keskellä metsää tuntui epämukavalta, eikä tainnut olla helpoin tapa suorittaa ekaa kertaa. "A-anteeks Aleksi. Mä en ehkä pysty." Sanon pahoitellen ja hetken mietin itseni hirttämistä jollain maassa luikertelevista juurista. "Ei se mitään. Kaikki hyvin." Aleksi vastaa. "Mä haluaisin, mutta mulla on liian epämukava olo." Selitän. "Ei sun tarvi selitellä. Hyvä ku sanoit. Muaki jännitti ja jännittää vieläki." Tämä sanoo. Hymyilen takaisin. Onhan tuo aika suloinen pakkaus. "Mut oli kivaa, vaikkei me pitkälle vielä mentykään." Aleksi sanoo. "Vielä?" Ihmettelen. "No jos otettais joskus uusiks. Silleen jommankumman kotona, pehmeessä ja puhtaassa sängyssä ihan silleen meidän tahtiin." Hän ehdottaa varovasti. "Okei. Mä laitan viestii, ku haluun harjotella kokeeseen sun kans." Sanon. "Joo." Tämäkin naurahtaa. Sitten halasimme.

Joelin POV:

Mitä olin tekemässä? Panemassa parasta kaveriani. En vittu itsekään enää tiedä... Ei minua ahdistanut, mutta helvetti, olihan tämä nyt outoa. Vaatteita oli heitetty pois ja niiden alta paljastuivat kaksi kehoa, toinen urheilijan ja toinen penkkiurheilijan. Vai pitäisikö sanoa sänkyurheilija?

Loppujen lopuksi, ei se vaatinutkaan kuin pahimman kynnyksen ylityksen. Olihan se aika kivaa, eikä mitenkään niin outoa, kuin olin kuvitellut. Kyseessä oli kuitenkin paras kaverini, joten oli helppoa keskustella asiasta. Tai jotain. Kaikki vain tapahtui.

Katsoimme toisiamme. Olimme pukeneet housut takaisin jalkaan ja mietimme äskeistä. Aloin hymyillä niin paljon, että naurahdin. "Mitä?" Tommi kysyy naurahtaen itsekin. "Ei mitään. Oli kivaa."

Ollin POV:

Liekit tuntuivat lämmittävät jokaista solua ja se teki hetkestä suloisen. Vielä suloisemman yritin tehdä siirtäessäni käden hitaasti Joonaksen kädelle. Silitin sitä aluksi pikkusormella ja hivuttauduin aina vain lähemmäs. Lopulta lasken käteni kokonaan hänen omalleen ja katson sitten kallion laidalle päin. Joonas ujuttaa sormensa omieni välistä. Katsoin toisiinsa kietoutuneita nakkisormiamme ja aloin hymyillä. "Joonas?" Aloitan hiljaa. "Olli." Hän vastaa. "Voisitko...tai haluisitko sä joskus olla mun poikaystävä?" Kysyn hiljaa ja pidän Joonaksen kädestä niin hellästi, kuin osaan. "En." Hän sanoo kuivasti ja tunnen paineen rinnallani juuri, kun olin päässyt jännityksestä hetkeksi kertoessani. "Ei mitään joskus. Mä oon jo sun poikaystävä." Tämä vastaa ja silloin uskaltaudun katsomaan takaisin. "Onks tää vitsi?" Kysyn ja puristan hänen kättään. "Jos sä niin haluut. Mutta mun puolesta mä oon sun poikaystävä." Hän vastaa.

Yhtäkkiä säpsähdän ja päästän Joonaksen kädestä irti, kun Niko ja Aleksi ilmestyvät leiriimme. "Aleksin ilmeestä näkee, että te teitte sen. Tai ainakin teillä oli perkeleen kiusallista." Joonas sanoo. "Ei me tehty. Mut sinne päin." Aleksi vastaa hieman vaisusti. "Olli, voidaanko puhua hetki?" Hän sitten pyytää. Nyökkään ja nousen viltin alta. Tuli kylmä, kun ei minulla ollut paitaakaan. Kävelimme Aleksin kanssa vähän matkaa. "Eiks sulla oo kylmä?" Tämä ihmettelee. "On, mutta joku työnsi mut johonki märkään." Vastaan. Aleksilla oli päällään t-paita ja avattava huppari. Mikä sattuma... Hän riisui hupparin ja työnsi sen minulle.

"Miks sä oot niin vaisu?" Ihmettelen ja pysähdyn polulla. "Mä haluun kertoo yhen asian." Hän paljastaa. "Okei, no sitten mäkin kerron. Sun jälkeen." Sanon. "Öö, mä taidan vähä tykätä susta. Enkä ehkä niin vähääkään." Hän sanoo ja potkii maata kengänkärjellään. Voi ny vittu! Miksi just nyt? "Mä luulin, että se olis unohtunu, ku olin Nikon kans, mut päinvastoin. Mä tavallaan...tai no en mä voi sanoo sitä." Hän mutisee ja näytti nolostuneelta. En saanut sammakkoakaan suustani. "Sori, jos ymmärsin väärin, mut mulla tuli tosi hyvä olo siitä sun pususta ja sain rohkeutta kertoo. Ja nyt mä tein itestäni idiootin." Hän huokaisee.

"Miten sä Aleksi et oo möläyttäny tota aikasemmin? Luulin sun kertovan heti kaikille ylpeänä ja häpeämättä." Ihmettelen. "En mä tiedä. Mut voitko sä sanoo jotain?" Hän pyytää. "No..." Yritän, mutta kieli oli tiukasti solmussa. Tuntuu unelta, kun kaikki on niin sekavaa ja kasautuvaa. "Mä oon tosi otettu ja mäkin tykkään susta, Aleksi. Mutten ehkä niin, miten sä musta. Se pusu ei tarkottanu mitään, anteeks jos se kuulostaa nyt pahalta." Sanon. "Okei. Mä vähän arvasin. Ei mitään, mä ymmärrän. Ei mulla muuta ollu." Hän sanoo ja laittaa kädet tekohymyillen taskuihinsa. Katson, kun hän palaa Nikon ja Joonaksen luo. Unohdin kertoa Aleksille oman asiani.

Joonas otti minut suloiseen sivuttaishalaukseensa, mutten osannut nauttia siitä katsoessani Aleksia. Hänkin tosin unohtui nähdessäni ne kaksi viimeistä sankaria. "Missä te olitte?" Niko kysyy. "Käytiin kusel." Joel vastaa ja asettaa tupakan huuliensa väliin. "Mä voin kertoo. Ne oli harrastamassa mukavaa." Joonas sanoo ja Joel näyttää veljelleen keskaria. "Ei kai muuten haittaa, jos tää tulee meille yöksi?" Joonas kysyy ja painaa poskemme yhteen. Katson jähmettyneenä Aleksia, joka taas katsoo minua pistävästi. "Mun pitää lähtee. On huomenna menoo." Hän mutisee ja kävelee repulleen. "Allu, mikä homma?" Tommi ihmettelee. "Ei mikään! Ja Niko, unohda se, mitä sovittiin." Hän tiuskaisee. Vilkaisemme kaikki tottakai Nikoa, joka kiiruhtaa päivänsäteen luo. "Mä voin tulla samaa matkaa." Kuulen hänen sanovan. "Et vitussa. Sano Ollille, että hirttäytyy ihan omin avuin." Kuulen hänen tuhahtavan ja silloin katseet kääntyvät minuun. "Miks?" Joel kysyy vakavana. Huokaisen syvään. "Koska se on seksikästä." Vastaan tyynesti ja katkaisen lakun hampaiden väliin.

<><><><><><>

Toivottavasti oli tarpeeks iso pettymys. :)

You've reached the end of published parts.

⏰ Last updated: Mar 27, 2023 ⏰

Add this story to your Library to get notified about new parts!

We Are No Saints | Blind Channel OneshotsWhere stories live. Discover now