Million Dollar Man

19. Sähköposti

Joonas

Silitän rakkaan ystäväni takkuisia hiuksia. Olen lupautunut nukkumaan hänen vieressään tämän yön. Aleksi oli aivan tolaltaan, kun saavuin asunnolle. Itkusta ei meinannut tulla loppua, ja istuin jalat puuduksiin asti eteisen lattialla tämän vierellä. Rilla alkoi jossain vaiheessa vaatimaan ulospääsyä, joten patistin Aleksin suihkuun, ja samalla käytin koiran tarpeillaan ulkona.

Pelkään. Tämä kaikki muistuttaa uhkaavasti vajaan vuoden takaisia aikoja. Aleksi myttyrällä peiton alla nukkumassa pois krapulaansa. Aleksi tuijottamassa kahvikuppia silmät täynnä tyhjyyttä. Aleksi juomassa viiniä kolmatta lasia. Aleksi itkemässä peiton alla humalassa. En halua sitä aikaa takaisin.

Hän ei ole koskaan päässyt yli isoäitinsä kuolemasta. Se on ollut meille Nikon kanssa jo erittäin selvää kauan, sillä asunnossa ei ole tapahtunut minkäänlaista muutosta menneinä kuukausina. Aleksi edelleen pitää vaatekaapissaan vaatteidensa alla mumminsa joitain vaatteita. Kaikki huonekalut ovat samoilla paikoillaan, ja jopa aikakausilehdet ja sanaristikot kasassa keittiönpöydän nurkassa. Aika on pysähtynyt menetykseen.

Ja nyt se, mitä viimeyönä on tapahtunut, on laukaissut jotain hänessä. 

Aleksi

Joonaksen hiukset kutittavat kasvojani. Huidon niitä pimeydessä pois, mutta en onnistu siinä kovin hyvin. Herätys on inhottava, varsinkin nyt kun rakkoni ilmoittaa vessahädästä. Rämmin jotenkin Joonaksen yli, ja lähden kävelemään kohti valonkajoa. Seinäkello eteisen käytävällä näyttää, että kello on viisi aamuyöstä. Saan rauhassa kustua, ja jään hetkeksi pöntölle istumaan väsyneenä. Mitä tässä on nyt oikein tapahtunut? En pysy enää perässä. Olin ärtynyt Ollille siitä, ettei hän halunnut... olla aidosti kanssani? Suutuin, vedin perseet.. tapasin jonkun miehen? Mitä sitten tapahtui. Se särky, mikä oli kehossani joka kolkassa, oli kadonnut katkonaisten yöunien aikana. Muistelen eilen soittaneeni Joonaksen tänne, ja sitten sen, kun hän lauloi ja silitti selkääni. Olli ei halunnut puhua minulle. Hankaan väsyneitä silmiäni hetken, niin että tähtiä näkyy.

Siirryn keittiön puolelle. Rillakin saapuu jostain, ja käpertyy nököttämään jalkojeni päälle. Istun pöytään ja raahaan läppärin pöydän toisesta päädystä eteeni. Nyt jos koskaan, on hyvä työstää koulujuttuja. Avaan koneen ja sähköpostin.

'Taloyhtiön ylimääräinen kokous'- viesti on jo niin uhkaava, että mietin kahdesti, haluanko avata sitä. Nielen palan kurkusta alas ja napsautan sähköpostin auki.

'Olemme päättäneet hallituksen osalta kutsua taloyhtiön osakkaat uuteen kokoukseen, koskien aihetta vastikkeen korotus.'

"Mitä helvettiä!" Huudahdan. Tämä ei voi enää olla laillista. Juurihan ne pari kuukautta sitten korotti vastiketta.

'Korotuksen syynä ovat nousseet kulut ja tämänhetkinen inflaatiotaso. Rakennuksen arvoa on hyvä säilyttää, ja tämä merkitsee myös arvon uudelleen arviointia sekä hoitovastikkeen maksun korottamista vastaamaan uutta arviota.'

Mitä helvetin jargoniaa tämä nyt taas on! Raivo, kiukku ja pelko kihisevät samassa saavissa pääni sisällä. Haluan heittää tämän tietokoneen helvettiin, polttaa koko saatanan asunnon ja iskeä moukarilla seinät paskaksi. Läiskäytän tietokoneen takaisin kiinni ja joudun hengittämään muutaman syvemmän hengenvedon. Nyt nimittäin viedään mattoa alta ja kohta kattokin pään päältä. Painelen olohuoneeseen sohvalle, ja napsautan television päälle.

En jaksa seurata ostoskanavaa, vaan mieleeni palaa se yksi kerta tässä sohvalla, ja Ollin vakavat kasvot. Se pano oli ollut yksi parhaimmista, mutta edelleen miehen etäinen ja aggressiivinen olemus kummittelee mielessäni.