Wolfstar - Kielletty rakkaus

Täysikuu

Remuksen näkökulma:
Hyppäsin kahden viimeisen askelman yli kellarikerrokseen ja astuin sisään keittiöön. Bathilda, minut kutsunut palvelija, seisoi saarekkeen luona ja kääntyi katsomaan minua tuttu nyrpeä ilme kasvoillaan. Hänen jo pian harmaat hiuksensa vain korostivat hänen rottamaisia piirteitään ja puolikuun muotoiset silmälasit olivat tuttuun tapaan naisen nenällä. Minusta hän on aina näyttänyt hieman liikaa Dumbledoren ja rotan sekoitukselta, mutta enhän minä sitä koskaan sano ääneen.

Bathilda oli meille muille ikään kuin eräänlainen johtaja. Hän sai määrätä meidät tekemään, mitä hän vain ikinä halusi. Onhan se pois hänen omista hommistaan. Mutta isäntäväen, Pottereiden ja Siriuksen, käskyt menivät hänen antamiensa edelle. Hän nautti tästä vallankäytöstä erityisen paljon. Oli kuulemma kerran pakottanut yhden palvelijan tekemään tämän omien hommien lisäksi myös Bathildan hommat. Mitäköhän hän minulle keksii tällä kertaa? Kuuraanko koko lattian hammasharjalla vai?

"Mikä ihme sinua viivytti? Olet viisi minuuttia myöhässä." hän sanoi tuttuun tapaansa, nimittäin mahdollisimman välinpitämättömästi.

"Puhuin Siriuksen kanssa." kerroin.

Bathildan kasvoille levisi järkyttynyt ilme.
"Etkö sinä muista, että meidän tulee sanoa herra Musta!" hän sanoi korottaen taas vaihteeksi hieman ääntään.

"Totta kai minä muistan!" sanoin takaisin.
"Niin minä aluksi sanoinkin, mutta hän käski kutsua ihan vapaasti Siriukseksi. Etkö sinä muista, että heidän käskyjään tulee noudattaa?"

Viimeinen lauseeni näytti vaikuttavan Bathildaan erityisen paljon, sillä hän oli kerrankin aivan hiljaa. Hän kääntyi nopeasti selin minuun. Pieni, vino hymy levisi kasvoilleni. Sen siitä saa, kun ryppyilee Remus Lupinille.

"Totta kai muistan!" hän tiuskaisi.

"No hyvä! Oliko muuta valitettavaa vai kertoisitko vihdoin, mitä minun pitää tehdä?"

Bathilda osoitti valtavan kokoista tiskivuorta altaan luona. Tietenkään täällä ei ollut jästien suosimaa tiskikonetta - täällähän asuu velhoperhe, joten minun tulisi tiskata kaikki käsin. Hetken mieleni valtasi pieni epätoivo, mutta se oli pian poissa, kun sain kuulla Lilyn tulevan avukseni.

"Ja muista, ilman taikasauvaa!" hän sanoi vielä ja lähti. Ihan kuin en muistaisi jo!

Tartuin tiskiharjaan ja aloin hommiin. Ehdin tiskata pinosta suurin piirtein yhden kolmasosan ennen, kuin Lily astui sisään keittiöön.

"Hei!" sanoin hänelle yllättävän iloisesti.

"Mikäs sinut on noin hyvälle tuulelle saanut?" Lily kysyi ja alkoi täyttää toista allasta kuumalla vedellä. "Ei ainakaan tuo tiskipino vai?"

"Ei todellakaan. Vihaan tätä, mutta minkäs sille voi. Tästähän meille maksetaan." sanoin naurahtaen.

"No mikäs sitten? Ei kun annas minä arvaan! Alkaako se S:llä, sitten tulee i..." Lilyn kasvoille levisi pieni hymy.

Tunsin, kuinka tuttu puna levisi poskilleni.
"Juuri se!" sanoin ojentaen Lilylle kasan lautasia. "Me juteltiin ja Sirius kysyi, haluanko olla sen ystävä."

"Ja sinä halusit?"

"Totta kai minä halusin!" melkein kiljaisin riemusta. Lilyn hymy vain leveni - hän oli selvästi iloinen puolestani.

"Muista kuitenkin olla varovainen, jooko?" Lily kuulosti nyt ihan siltä, kuin hän olisi ollut minun äitini ja se sai minut repeämään nauruun. Nyökkäsin kuitenkin vastaukseksi. Ei Sirius minua satuttaisi, eihän?

Muutaman tunnin kuluttua olimme saanet kaiken vihdoin tiskattua ja ennen kun Bathilda ehti tulla takaisin, juoksimme Lilyn kanssa takaovesta ulos takapihalle. Pitihän meidänkin saada viettää vapaa-aikaa! Istahdin puun juurelle ja Lily istui viereeni.