Unelma mies hokka (Joleksi)

20. Herrasmies

Joelin pov:

Herään aamulla ennen Aleksia ja nousen väsyneenä. Hipsin keittiöön aikeena tehdä Aleksille aamiaista, koska hänelle oli eilen rankka päivä ja tänäänkin varmaan vielä ahdistaa. Teen omilla taidoillani ja ehkä tuurilla lettuja ja sen kanssa kermavaahtoa. Keitän vielä kaakaota ja vien kaiken pöytään. Menen makuuhuoneeseeni herättelemään Aleksia.

 "Aleksi pieni nyt olisi ruokaa ja kaakaota",  kuiskaan hänen korvaansa. Hän raottaa silmiään ja luo katseen minuun. Aleksin huulet raottuvat ja hän nousee väsyneenä ylös. Kannan hänet hellästi suukotellen keittiöön ja lasken pöydän päälle diabetes ruiskun piikitystä varten. Painan piikin hellästi hänen vatsa nahkaansa ja autan alas.

 Ohjaan Aleksin pöytään istumaan ja annan lettu lautasen hänen nenän eteensä. "Kiitos rakas", tuo kuiskaa ja käy lettujensa kimppuun. Istun hänen viereensä ja alan itsekin syömään lettujani, mutta rauhallisemmin, koska minulla ei ole niin nälkä. Ai niin pitäisi myös hakea Aleksin särkylääkkeet ja myös ne masennus lääkkeet. Syömme hiljaisuudessa ja sitten laitamme astiat tiskikoneeseen.

 "Odota siinä niin haen sinun muutkin lääkkeet!" käsken lempeästi. Noudan lääkkeet nopeasti ja vien ne Aleksille vesilasin kera. "Mennäänpä ulos", rohkaisen ja talutan hänet kädestä pitäen eteiseen. Puemme kengät ja toppavaatteet, koska ulkona on yöllä tullut lunta ja muutenkin jo pakkasta. Lähdemme oven lukittuamme käsikädessä ulos ja suuntaamme katua pitkin, koska Aleksia pelottaa metsäpolut.

 Huomaamme pienen seka kaupan ja menemme sinne. Aleksi huomaa heti jonkun söpön tyynyn ja kahvimukin ja haalii ne käsiinsä. Pudistellen päätäni menen katsomaan niitä ja huomaan niitten olevan tiettyä genreä. Tietty niissä lukee: Fuck you bitch! Naurahdan ja otan ne käsiini. Aleksi menee katselemaan vielä kaikkea muutakin, mutta ei löydä mitään ostamisen arvoista.

 "Ai niin Rillakin pitäisi hakea äitini luota", Aleksi pohtii ääneen. Tuo mies on niin söpö huulet pienesti mutrulla ja noin mietteliään näköisenä vielä söpömpi keskittyessään silmät raollaan, mutta sitä työ ilmettä en tule näkemään hetkeen. "No mennään hakemaan, eihän tästä siihen ole pitkä matka", totean ja lähden vetämään häntä siihen suuntaan. "Tiedäthän, että jos ahdistus pahenee voimme aina hankkia sinulle aikoja terapiaan tai jotain mitä tahdot?" varmistan kysyvänä. Aleksi nyökkää ja kävelee kipeän näköisesti vierelläni.

 Pysähdyn ja nostan hänet reppuselkään. Lähden vuokrataloa kohti, missä Aleksin äiti majailee kaiken sattuneen vuoksi. Saavumme ovelle ja Aleksi koputtaa, koska minä en voi ilman hänen pudottamista. Hämmästyneen näköinen nainen avaa oven ja laskee meidät sisään. Rilla juoksee meitä vastaan ja Aleksi ottaa sen syliinsä eteisen lattialla. Itse kättelen hänen äitiä, koska tahdon tehdä mahdollisimman hyvän vaikutuksen tulevan aviomieheni äitiin.

 "Joel", esittäydyn hymyillen. "Jonna, mutta unohda tuollaiset kohteliaisuudet hyvä mies", Aleksin äiti käskee. Nyökkään ymmärtäväisenä ja käännyn katsomaan mitä mieheni tekee. Lattiallahan hän makaa rakastamansa koiran kanssa ja nauraa iloisena pitkästä aikaa. Itsekin yhdyn nauruun, koska olen niin iloinen Aleksin onnesta. "Ale otatteko te kahvia?" Jonna kysyy. Molemmat me nyökkäämme ja suuntaamme keittiöön naisen perässä.

 "No Aleksi onko vielä paikat kipeänä?" Jonna kysyy. "No vähän, mutta parempaan päin on kummiskin", Aleksi vastaa yksinkertaisesti. Mies lähtee keittiöstä vessaan omien sanojensa mukaan ja jättää minut kahden äitinsä seuraa. "Poika ei ehkä näytä tai kerro sitä, mutta hänellä tosiaan on rankka lapsuus menneisyydessä ja se todennäköisesti heijastuu nykyisyyteenkin", Jonna toteaa. "Olisiko se pakko syönti ja ahdistus masennus tämän seurauksia?" kysyn. Jonna nyökkää ja selittää: "hänen isänsä ei ymmärtänyt pojan musiikkia ja koulussakin kiusattiin hänen laihuudestaan ja tavasta piiloutua näkyvillä."

 Aleksi saapuu takaisin pöytään ja siihen keskustelumme tyrehtyy, koska Ale ei todellakaan pidä siitä, että hänestä huolehditaan näin paljon. Juomme kahvit ja syömme Jonnan tarjoamat pullat. "Me taidamme lähteä heippa äiti", Aleksi huikkaa ja suuntaa eteiseen minä perässään. Lähdemme Rillan kanssa kotia kohti ja loppu illan katsomme vain Netflixistä sarjoja.

//////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////Noniin siinä taas lukua, muuten suositus, jos pidät fantasiasta kannattaa lukee Throne of glass. Kiitos kun luit ja näkyillään taas tulevan luvun parissa. <3 ja huomaatteko mikä herrasmies Joelista onkaan puhkeamassa herkkiksen lisäksi! Ja hei tänä viikonloppun tuskin tulee lukuu, jos en saa varastoo sori!