Unelma mies hokka (Joleksi)

35. Viillot

Aleksin pov: 

Nousen ylös sängystä siellä tunnin pyöriskeltyäni. Joel on herännyt aikoja sitten ja odottaa varmaan minua jossakin täällä talossa. En tahtoisi ollenkaan puhua niistä viilloista tänään. Tiedän kyllä, että heti tästä huoneesta poistuttuani Joel alkaa tivaamaan niistä. Nousen peloissani ylös ja avaan oven hiljaa. Saman tien käännän katseeni sohvaan ja siinähän se hiukan äkäisen, mutta huolissaan olevan näköinen Joel on.

 Mies nousee ja harppoo parilla askeleella eteeni. Käännän katseeni lattiaan. Joel ottaa kädestäni kiinni ja johdattaa sohvalle. "Aleksi rakas miksi?" hän kysyy. Vilkaisen häntä ja kuiskaan: "ahdisti liikaa." Tuo nyökkää ja paljastaa käsivarteni näkyville. "Mitä, jos sovitaan, että jos ahdistaa niin kerrot, soitat jollekin ja et jää enää yöksi yksin?" tuo kysyy. Nyökkään ja piilotan käsivarteni takaisin hihan alle. Yllättäen minut vedetään halaukseen ja pääni painetaan Joelin rintaa vasten.

 "Olen rakas lähdössä pariksi yöksi haastattelu reissulle", hän selittää. Nyökkään hitaasti. "Voin mennä, vaikka Joonaksen luo", totean hiljaa ja nousen ylös. Suuntaan makuuhuoneeseemme ja menen pakkaamaan. Heitän vaatteita kassiin ja viiltely tarpeeni. En tietenkään kerro tätä Joelille, mutta ehkä se ei haittaa. Takaani rasvapurkki heitetään kassiin ja kassi suljetaan.

 "Mentiin sitten", Joel sanoo ja lähtee eteiseen. Nappaan välipala patukan kaapista ja menen pukemaan ulkovaatteet. Kiskon nopeasti kengät jalkaan ja juoksen Joelin väliin. Huomenna pitäisi mennä neuvolaan, joten taidan mennä Joonaksen kanssa sinne. Ensi viikolla olisi myös diabetes käynti, mutta sinne Joel varmaan ehtiikin.

 Istumme autoon ja Joel lähtee ajamaan Joonaksen luo. Avaan välipala patukan ja alan hitaasti syömään sitä. Syöminen on nykyään minulle jotenkin vaikeaa, mutta pakko se on aina yrittää. Joel vilkaisee minua nopeasti, mutta keskittyy kumminkin ajamiseen. Saavumme Joonaksen pihaan ja menemme koputtamaan hänen oveaan. Joel koputtaa, koska minä yhäkin yritän syödä patukkaa ja nopeasti Joonas avaakin oven. Astumme sisään ja minä menen viemään kassini vierashuoneeseen. Joel ja Joonas jäävät juttelemaan eteiseen jotain.

Joelin pov:

"Joonas katsotkin sitten, että Ale syö, menee nukkumaan eikä viiltele. Hänen käsivarret ja jalat tarvitsee myös rasvata, mutta rasvaa on hänen laukussaan. Ja huomenna hänet täytyy viedä neuvolaan, mutta ehkä te pärjäätte", ohjeistan. Joonas nyökkää ja lähtee mieheni perään.

 Itse avaan oven ja poistun ulos talosta. Astelen haikeana autolle ja istahdan alas penkille. Käynnistän auton ja lähden ajamaan pois ennen kuin alan epäröidä. Matkani on siis Ouluun, koska minulla on siellä kahden päivän radio ja podcast haastattelu. Käännyn risteyksestä moottoritielle ja suuntaan Ouluun. Täältä tullaan koti! Toivottavasti Aleksi pärjää ja soittelee minulle, koska tahdon varmistaa hänen kunnossa olemisen. 

Joonaksen pov:

Istahdan Aleksin viereen juuri pedatulle vierassängylle ja katselen häntä. Aleksi vain makaa kippuralla sängyllä ja hyräilee jotain kappaletta, jota en tunnista. Hitaasti alan silittämään hänen kylkeään ja varovasti seurailen hänen reaktiotaan. Huomaan kyyneleet Aleksin poskilla ja kurottaudun pyyhkimään ne pois.

 "Aleksi hei, jos tehtäisiin ruokaa? Voimme syödä, vaikka nuudeleita ja kanaa", ehdotan uskaliaasti. Aleksi nyökkää ja antaa minun vetää itsensä ylös. "Tahdotko tänään saunaan?" kysyn. Aleksi vain pudistaa päätään. Oletan, että hän ei tahdo, koska en saa nähdä hänen viiltojaan. Laitamme nuudelit kiehumaan ja sillä aikaa menemme sohvalle istumaan. Aleksi hautautuu jälleen sohvan nurkkaan viltin alle ja selaa puhelintaan.

 Juoksen vierashuoneesta hänen rasvapurkkinsa ja istun Aleksin viereen. Paljastan hänen sääret ja alan varovasti rasvaamaan, koska ne näyttävät kipeiltä, saman toistan käsivarsille. Aleksi on varsin rauhallisesti minun rasvatessani pientä säpsähtelyä laskematta. Menemme rasvauksen hoidettuamme keittiöön ja kaadamme nuudelit lautasille.

 Aleksi ottaa vähemmän kuin minä, mutta ihan hyvin kumminkin. Ojennan hänelle ketsupin, koska muistan sen, että hän rakastaa nuudeleita ketsupin kanssa. Syön nopeasti ja menen sitten laskemaan Aleksille kylpyyn veden. Hänen kylvettyään annamme Aleksille vielä lääkkeet ja sitten peittelen hänet nukkumaan.

/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////Taas lukua, mutta tunnettuun tapaan viikonloppuna ei tule lukuja. Ei siinä mitään sitten. Lukuja tulee aina, jos ei jotain erikoista satu.

Con affettuosi saluti Koivuturkki!