Unelma mies hokka (Joleksi)

45. Kipu

Aleksin pov:

Nousen väsyneenä ja selkä kipeänä ylös pienestä taksista pienen mökin pihaan. Joel tulee nopeasti viereeni väsymykseni huomattuaan ja tukee kävelyäni nöyränä. Kävelemme hidasta vauhtia minun tahtiini sisälle ja siitä suoraan sänkyyn kengät jätettyämme. Kiskon vaatteet nopeasti pois, koska en tahdo nukkua ne päälläni. Joel peittelee minut hellästi sänkyyn ja tulee itse viereen vetäen minut lusikkaan nukkumaan.

 Kuulen hänen hiljaiset lempeät kuiskailunsa juuri ennen nukahtamista ja onnellinen hymy kohoaa kasvoilleni. Voi kuinka onnellinen mies olen tuon miehen kanssa ja kuinka ihana hetki tämä onkaan. Herään yöllä selkäni vihlontaan, joten menen kaivamaan kassistani särkylääkettä. Yllättäen tunnen myös kauhean kivun vatsassani ja juoksen hädissäni vessaan. Heittäydyn istumaan pöntölle housut kintuissa ja katson alas ahdistuneena. Voi kuinka paljon verta tuossa on, ajattelen hädissäni. Rutistan vatsaani tuskaisena ja vain katson sitä veren määrää kyyneleet poskilla virraten.

 "Joel!" huudan hädissäni. Joel säntää vessaan unisen näköisenä ja katsoo verta silmät levällään. "Se meni kesken", itken hysteerisenä. Joel ottaa kaikki veriset vaatteeni pois hellästi ja nostaa minut syliinsä rauhoittumaan. "Minun pikku tyttöni ei synnykään koskaan", itken miehen rintaa vasten. "Aleksi pieni ei hätää kyllä me vielä lapsi saadaan, mutta mennään ensin suihkuun ja takaisin nukkumaan", Joel kuiskuttelee minulle. "Miksi en tajunnut, tämän olisi varmasti voinut estää vielä", itken yhä.

 Joel kantaa minut suihkulle ja työntää veden alle huuhtoutumaan. Omat vaatteet jätettyään hän liittyy seuraani ja pitelee minua pystyssä varovasti. Peseydymme hitaasti ja varovasti, koska minuun sattuu edelleen. Astelen ensimmäisenä kylpyhuoneesta pelkkä valkoinen pyyhe ympärilläni ja heittäydyn takaisin sänkyyn nukkumaan. Joel tulee perässäni ja ottaa märän pyyhkeen pois ympäriltä heti, kun on peittänyt minut peiton alle. Hymyilen hänelle vielä väsyneesti ja suljen silmät.

Joelin pov:

Katson kun Aleksi vaipuu uneen rauhallisena, mutta itkeneen näköisenä ja painan vielä suukon hänen poskelleen. Hiivin makuuhuoneesta ulos ja menen terassin kaiteelle istumaan. Annan itseni vihdoin murtua ja kyynelten tulla kuuta katsoessani. Onhan täällä ihan saatanan kylmä, mutta tällä hetkellä sillä ei ole edes väliä.

 Meidän piti saada pieni ja ihana tyttö, mutta sekin unelma murskaantui juuri. Tietty voimme vielä saada uuden lapsen, mutta eihän se koskaan menetettyä ja entistä korvaa. Istun terassilla varmaan puolituntia ja sitten palellessani menen sänkyyn käpertymään. Vilkaisen vielä kerran nukkuvaa miestäni ja suljen sitten silmät nukkuakseni.

 Herään yhä väsyneenä valonsäteisiin, jotka tulevat avonaisesta ikkunasta. Näköjään Aleksi on sitten avannut ikkunan ja päättänyt jäädyttää minut elävältä. Vedän peittoa paremmin päälleni ja hautaudun sängyn uumeniin. Aleksi katsoo minua virnuillen ovelta ja menee ystävällisenä sulkemaan avaamansa ikkunan. Näytän hänelle keskaria peittojen seasta ja manaan hiljaa kylmyyttä.

/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////Lyhyt luku, mutta ei ollut intoa ja ei keksinyt tähän lisää. Anteeks<3

Con affettuosi saluti Koivuturkki!