I just wanna make you smile (Larry Fanfic in Finnish)

Prologi

Louisin näkökulma

Istuin keittiön pöydän ääressä syömässä iltapalaa, samalla selaillen puhelimestani kaikki mahdolliset sivustot lävitse. Mitään erikoista ei ollut tapahtunut, joten laskin puhelimen pöydälle. Samassa katseeni osui ikkunaan ja näin tietä pitkin ajavan muuttoauton, miksi se liikkui täällä tähän aikaan? Ja eniten minua kummastutti se, kun auto ajoi vielä läheiselle metsätielle, kadoten pian puiden taakse.

Tietääkseni tuolla metsässä oli vain yksi talo ja siinä ei ollut asunut kukaan muutamiin vuosiin. Oliko, joku tosissaan muuttamassa sinne? Toisaalta miksi muuttoauto sinne menisi, jos kukaan ei olisi kyseiseen taloon muuttamassa.

Nousin ylös tuolilta ja vein astiat keittiöön, missä äitini tiskasi juuri parhaimmillaan astioita. Laskin astiat tiskialtaan viereen, sillä tiesin äitini kuitenkin ne tiskaavan. Olin nimittäin täysin onneton kaikessa mikä vain liittyi keittiössä olemiseen, leivän tekokin onnistui juuri ja juuri ilman ongelmia. Tiskaamisessa sain vain rikkinäisiä astioita aikaan, mitäpäs olivat niin liukkaita veden ja astianpesuaineen takia.

"Muuten muuttaako, joku sinne metsässä olevaan taloon? Näin äsken, kun muuttoauto ajoi sinne." kysyin ja katsoin äitiäni, joka keskeytti tiskaamisen hetkeksi kääntäen katseensa minuun.

"Unohdinkin kertoa sinulle siitä. Sinne muuttaa yksi perhe, jolla on sinun ikäisesi poika. Hän mitä luultavammin tulee kanssasi samalle luokalle." äitini kertoi.

Nyökkäsin vain ja käänsin sitten katseeni seinällä olevaan kelloon, mikä näytti yhtätoista. Oli siinäkin aika muuttaa. Itse ainakin muuttaisin mielummin päivällä, yöllä tavaroiden raijaaminen olisi aivan varmasti täyttä tuskaa. Mutta jokainen tavallaan, en minä ala ketään arvostelemaan tälläisten asioiden perusteella.

"Menen nyt nukkumaan." sanoin äidilleni ja lähdin sitten kävelemään yläkertaa kohden. Jos aikoisin jaksaa huomenna koulussa, pitäisi minun todellakin mennä jo nukkumaan.

Kävelin huoneeseeni ja riisuin kaikki vaatteeni boksereitani lukuunottamatta sänkyni viereen lattialle, jaksamatta siirtää niitä mihinkään siitä. Laitoin herätyksen puhelimeeni ja laskin sen pienelle puiselle yöpöydälle, jonka jälkeen kömmin sänkyyni, kietoen lämpimän peiton ympärilleni.

Haukotus karkasi suustani ja tiesin nukahtavani varmasti nopeasti. Ja niin kävikin, ehdin sulkea silmäni ja pian olinkin jo untenmailla.

// Tästä alkaisi sitten uusi Larry ficci :) Aluksi oli tarkoitus julkaista tämä vasta muutamien viikkojen päästä, kun lähden ensi sunnuntaina lomailemaan pohjoiseen, enkä silloin pääse tätä jatkamaan ollenkaan. Mutta ajattelin, että jos muutaman luvun ehtisi ennen sitä tätä kirjoittamaan, tämän prologin lisäksi.

Kertokaa ihmeessä mielipiteenne, jos vain tämä varsin lyhyt prologi teille jotakin kuvaa tästä antoi :D Aluksi on nimittäin aina kiva kuulla minkälainen ensivaikutelma tulevasta ficistä on syntynyt lukijoille.