I just wanna make you smile (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 2

Louisin näkökulma

Kävelin koulunkäytävää pitkin yhdessä Liamin ja Niallin kanssa, suunnistimme äidinkielentunnille, jota piti itseasiassa luokanvalvojamme. Mietin mielessäni, että tulisiko se uusi poika mahdollisesti tään luokallemme, sillä oli kulunut jo kolme päivää siitä, kun tuo perheineen muutti naapuriimme.

Varsin pian saavuimme luokan eteen ja astelimme sisälle luokkaan sillä ovi oli auki. Luokassa istui jo muutama henkilö, sekä opettajamme kirjoitti parhaillaan jotakin tietokoneella. Kävelimme Niallin ja Liamin kanssa vakiopaikoillemme, jotka sijaitsivat ikkunoiden vieressä. Liam istui edessä ja minä hänen takanaa ja Niall minun takanani. Alunperin blondi oli ollut vieressäni, mutta olimme kuulemma puhuneet liikaa, joten sen takia tuon paikka siirrettiin taakseni. En kyllä huomannut mietään eroa hiljaisuudessamme, sillä Niallilla oli tapana tylsistyessään tökkiä minua selkään ja keksiä muita tapoja ärsyttää minua tahallaan saadakseen huomioni. Liam sen sijaan koitti keskittyä opiskeluun edessäni, mutta harvoin siitä tuli mitään, kun me kaksi olimme äänessä tuon takana.

"Liam, olethan sinä tulossa lauantaina niihin bileisiin?" Niall kysyi ja katsoi edessä päin istuvaa ystäväämme.

"Tietenkin. Jos te kaksi kerta menette, niin voin tulla mukaan." Liam vastasi ja räpelsi samalla puhelintaan.

Tiesimme kyllä kenen kanssa kyseinen herra viestitteli lähes koko ajan. Liam tuskin pystyi elämään sekunttiakaan ilman tyttöystäväänsä Sophiaa ja aivan varmasti nuo kaksi keskustelivat juuri nytkin keskenään.

"Voit tietysti pyytää sen prinsessasikin mukaan, jos et pysty olemaan ilman häntä." sanoin ja virnistin samalla pienesti.

"Muuten voisin, mutta Sophialla on jo muita suunnitelmia." Liam vastasi ja laittoi sen jälkeen puhelimensa farkkujensa taskuun, kääntänen katseensa kokonaan meihin hänen takanaan istuviin henkilöihin.

"Millä kyydillä me muuten pääsemme edes sinne bileisiin, eikö Josh asu parin kilometrin päässä keskustasta ja vielä aivan toisessa suunnassa kuin me?" kysyin ja vilkaisin vuorotellen ystäviäni.

"Kävellen tietenkin, etkö muka jaksa kävellä hieman reilua kolmea kilometriä sinne ja takaisin?" Niall kysyi naurahtaen pienesti samalla.

"Jaksan tietenkin, voin vaikka näyttää sinulle sen tänään treeneissä." vastasin.

"Näytä toki, mutta minä voitan sinut silti." Niall sanoi ja loi kasvoilleen haastavan hymynsä, jota vihasin todella paljon. Aina, kun blondi otti tuon ilmeen kasvoilleen oli tulossa kunnon tahtojen taistelu.

"Unissasi, minä juoksen helposti kentän ympäri kaksi kertaa enemmän kuin sinä." vastasin lähtien täysillä mukaan tähän haasteeseen välillämme.

"Voit toki yrittää, mutta muistaakseni se olin minä, joka viimeksi päihitti sinut neljällä kierroksella." Niall sanoi naurahtaen heti sanojensa jälkeen.

"Vain sen takia, että olin ollut muutama päivä sitä ennen kuumeessa ja minun piti ottaa rauhallisesti." vastasin.

Niall oli juuri vastaamssa minulle, kun nimemme mainittiin ja opettaja oli ilmestynyt meidän viereemme.

"Jospa hoidatte nuo asiat koulun jälkeen, meidän pitäisi opiskellakkin tänään." luokanvalvojamme Dan sanoi hymähtäen ja katsoi meitä kumpaakin.

Nyökkäsimme kumpikin, jolloin Dan lähti kävelemään takaisin luokan eteen. Täytyy myöntää, että hän oli ehdottomasti koko lukion rennoin opettaja. Hän vitsaili oppilaiden kanssa, sekä saimme käyttää tuon etunimeä puhuessamme tuolle. Ei tarvinnut käyttää sukunimeä, mikä oli muilla opettajilla ehdoton ehto puhuessamme heille.

"Noniin nyt, kun myös Niall ja Louis ovat hereillä, voinkin kertoa teille erään asian." Dan sanoi ja antoi katseensa kiertää luokassa, kun hän samalla nojasi käsillään kirjoituspöytään takanaan.

"Luokallenne tulee tänään uusi oppilas ja toivon teidät ottavan hänet hyvin vastaan, olette todella mahtava ryhmä ja todellakin toivon, että teistä tulee ystäviä." Dan kertoi ja läht kävelemään sen jälkeen ovelle avaten. Ja kukas muukaan sen takanaata paljastui kuin se jo itselleni tuttu kiharapää.

"Onko tuo se, jonka näimme muutama päivä sitten?" Niall kysyi takaantani kuiskaten.

Nyökkäsin vain ja katsoin kuinka poika käveli Danin kanssa luokan eteen mihin nuo sitten pysähtyivät, selvästikkin se normaali esittäytyminen edessä.

"Tässä on Harry Styles ja toivon todella, että otatte hänet hyvin vastaan luokkaanne." Dan sanoi.

Luokkasta kuului muutama myöntävä vastaus ja jotkut nyökkäilivät, itse kuuluin niihin jälkimmäisiin. Katselin kuinka Harry seilasi katseellaan koko luokan läpi, kunnes meidän katseemme kohtasivat. Vihreät silmät tuijottivat tiiviisti omiani, kunnes ne hetken päästä kääntyivät pois.

"Voit mennä istumaan Louisin viereen, kun siinä on sopivasti tyhjä paikka." Dan sanoi ja viittoi kädellään viressäni olevaa paikkaa.

Harry tyytyi nyökkäämään ja lähti astelemaan lähemmäksi varsin ilmeettömin kasvoin. En ollut nähnyt tuon kasvoilla ollenkaan hymyä, mutta ehkäpä toisella oli vain huono päivä tai jotakin. Tuskin tuo kiharapää nyt mikään masentunut tapaus oli.

"Onko vapaaehtoisia, kuka tahtoisi auttaa Harryn alkuun?" Dan kysyi ja seilasi katseellaan luokan läpi.

"Osaan etsiä itsekkin apua, jos sellaista koen tarvitsevani." Harry sanoi ja sai jokaisen kääntämään katseensa tuohon yllättyneinä, kun tässä luokassa oltiin totuttu siihen, että apua sai milloin vain ja sitä usein pyydettiinkin.

"Onko sillä jokin asenne ongelma?" Niall kysyi minulta hiljaa, jotta muut eivät kuulisi.

Kohautin vain olkiani ja vilkaisin sivusilmällä vieressän istuvaa kiharapäätä, tuo todellakin vaikutti hiukan oudolta. Mutta jokainenhan olisi oma persoonansa, en voisi ensivaikutelman perusteella tehdä kunnollista arviota Harrysta.

"Ja Niall voisi keskittyä taas kerran aiheeseen, eikä häiritä Louisia. Vai haluatko kenties siirtyä vielä taaemmas?" Dan kysyi ja suuntasi katseensa meihin, kuten myös muukin luokka.

Niall vilkaisi taakseen, mutta käänsi sitten katseens akomean virneen kera takaisin luokanvalvojaamme.

"En valitettavasti viitsi istua noiden neitojen syliin, joten pysyn mielelläni tässä." Niall sanoi ja sai koko luokan nauramaan. Blondilla todellakin oli hyvä maine tässä luokassa ja varmasti meidän takana istuvat tytöt olisivat innoissaan saadessaan tuon irlantilaisen viereensä. Tuntui siltä, että kaikki kuolasivat Niallin perään, enkä ihmettele ollenkaan miksi.

// Tää luku oli käytännössä täynnä vuorosanoja, joten kuvailua ei niin paljon löytynyt, mutta toivon mukaan se ei haittaa :)

Olen aika varma siitä, että tuolla on joitakin kirjoitusvirheitä, mutta laiskana en jaksa niitä valitettavasti nyt tarkistaa millään. Ehkäpä mun pitäisi julkaista lukuja aiemmin, niin jaksaisin? No voin sanoa, että koulun takia se ei oo nyt niin mahdollista ollut, koska pääsen joka päivä kahdelta ja, kun tuun kotiin niin oon ihan poikki ja vaan tykkään oleilla. Mutta huomenna pääsen kahdeltatoista viikonlopun viettoon, olen onnellinen :D

Mutta nyt ei muuta, nähdään taas joku päivä uuden luvun parissa.