I just wanna make you smile (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 19

// Hei vaan kaikille! :) Tässä olisi teille uusi luku luettavaksi, toivottavasti tykkäätte, koska itse nautin tämän kirjoittamisesta todella paljon. Juoni ei koe suuria edistyksiä tässä, mutta jotakin silti tapahtuu :) Ja ensi lukuun olisi sitten luvassa aikas ihania asioita ;) En kuitenkaan paljasta niistä sen enempää, vaan päästän teidät nyt tämän luvun pariin. Ja ainiin kiitos kaikista ihanista kommenteista, joita viime lukuun tuli :) Niiden lukeminen piristää aina päivää, kun sanotte niin ihania asioita <3

Harryn näkökulma

Istuin vessan lattialla ja nojasin selälläni ovea vasten. Käteni olin kietonut jalkojeni ympärille ja nyt vain istuin siinä paikoillani. Tuijotin vain eteen päin sillä en tiennyt mitä minun pitäisi tehdä, ajatukseni pyörivät vain siinä mitä äsken oli tapahtunut. Olinko todellakin mennyt tekemään sen minkä tein? Olinko todellakin suudellut Louisia?

Olin uskotellut itselleni jo useiden viikkojen ajan, että ne asiat joita tunsin Louisia kohtaan ovat vain harhoja eivätkä ne olisi todellisia. Mutta nyt tajusin sen, että en voisi kieltää tunteitani enää itseltäni. Olin ihastunut Louisiin ja, koska olin pitänyt tunteitani liian kauan sisälläni olivat ne sitten päättäneet purkautua tällä tavoin. Tavalla jota en olisi halunnut.

Olin pitänyt tunteeni piilossa, koska en osaa näyttää niitä oikealla tavalla. Ja pelkäsin myös sitä, että mitä siitäkin tulisi, jos kertoisin tunteistani, sillä emmehän me ole kuitenkaan Louisin kanssa mitään ylimpiä ystäviä. Me tulemme toimeen keskenämme, mutta ennen pitkää ajaudumme riitelemään ja se yleensä on juurikin minun syytäni. Louis koittaa vain hyvää hyvyyttään olla kaverini ja auttaa minua, mutta minä onnistun aina pilaamaan kaiken. Ja tämän päiväisen jälkeen hän tuskin enää haluaisi edes nähdä minua, on siis turha haaveilla siitä, että hän auttaisi minua enää edes fysiikan kanssa.

Vaikka tiedänkin, että Louis on myös homo kuten minäkin, niin tuskin hänellä on mitään tunteita minua kohtaan. En todellakaan voi uskoa sitä sen jälkeen, miten olen häntä kohdellut. Ihme, että hän jaksoi seuraani edes näin kauan.

Nousin ylös lattialta ja kävelin peilin luokse, josta katsoin itseäni. Kiharani olivat aivan sekaisin ja silmäni punersivat, kasvoni olivat myös kosteat kyynelten johdosta. En ollut edes tajunnut itkeneeni äsken.

Pesin kasvoni viileällä vedellä, jonka jälkeen kuivasin itseni pyyhkeeseen. Sitten kävelin vessan oven luokse ja kuulostelin kuuluisiko sen takaanta mitään ääniä, mutta, kun mitään ei kuulunut uskalsin avata oven. Kävelin ulos vessasta ja suljin oven jälkeeni, jonka jälkeen suuntasin kulkuni huoneeseeni. Tahtoisin vain hautautua sänkyyni ja pysyä siellä koko loppu päivän ja koittaa unohtaa tänään tapahtuneet asiat.

Louisin näkökulma

Olin saapunut juuri kotiin ja laitoin parhaimmillani takkiani naulakkoon, jonka jälkeen lähdin kävelemään pois eteisestä. Aikeinani oli mennä suoraan huoneeseeni, sillä minun pitäisi todellakin miettiä sitä mitä äsken oli tapahtunut Harryn luona.

"Louis, oletko se sinä?" äitini kysyi juuri, kun olin päässyt portaiden luokse.

Käännyin ympäri ja näin kuinka äitini saapui juuri luokseni, varmaankin hän tahtoi omin silmin tarkistaa kuka tänne oli tullut. Olinhan sanonut hänelle, että minulla menisi mitä luultavimmin koko päivä leipomolla, mutta olinkin saapunut jo nyt parin tunnin jälkeen takaisin kotiin.

"Minähän se." vastasin ja toivoin, että äitini lähtisi, jotta saisin jatkettua matkaani.

"Eikö sinun pitänyt olla koko päivä Harryn kanssa?" äitini kysyi.