2+2=2

luku 17- en ikinä olisi uskonut tuntevani näin

Zaynin näkökulma

Syysloma on kulunut nopeasti. Tänään on jo torstai ja Niall lähtisi tänään Irlantiin loppu lomaksi. En tietenkään halua, että tuo lähtee sillä olen kiintynyt häneen ja näiden kahden kuukauden aikana tunteeni ovat vain vahvistuneet. Ne ovat muuttuneet siitä oudosta ihastumisen tunteesta vielä voimakkaampaan ja oudonpaan rakastumisen tunteeseen. En ole vielä sanonut niitä kolmea pientä sanaa Niallille, mutta aion sanoa heti vain kuin on oikea hetki. En voisi olla yhtään onnellisempi juuri nyt. Niallin isäkään ei enää ole ongelma. Tuo joutui laitos hoitoon, koska tuolla oli alkoholi ja väkivaltaisuus ongelmia. Niallin äiti on todella mukava ja tulen hyvin toimeen tuon kanssa.

Olen nyt hakemassa Niallia kotontaan. Astelen ovelle ja painan summeria.

" hei Zayn, Niall saikin juuri pakattua" Niallin äiti Maura sanoo.

" Niall Zayn tuli" Maura huutaa pojalleen. Vaihdoimme kuulumiset Mauran kanssa sillä välin, kun odotin Niallia, mutta aika nopeasti tuo jo tulikin alakertaan.

" moikka mun oma suloisuus" sanon ja sekoitan kädelläni Niallin hiuksia.

" hei mä laitoin ne just" Niall sanoo muka vihaisena.

" ootte kyllä suloinen pari" Maura sanoo.

"Kiitti, mut me mennään nyt" Niall sanoo.

" ajoissa sitten kotiin. Viimeistään kahdelta" Maura sanoo.

" joo joo, heippa" Niall sanoo ja minäkin sanon heipat viellä.

Lähdemme kävelemään Niallin kanssa puistoa kohti. Tänään on kaunis päivä, joten päätimme mennä viettämään aikaa puistoon. Kävimme vielä matkalla kaupassa hakemassa pientä syötävää.

Kun olimme päässeet puistoon ja aloittuneet aloillemme söimme äsken ostamamme eväät. Sen jälkeen vain makoilemme syksyisellä nurmikolla ja juttelemme kaikesta ja tämä kaikki on joskus vähän vähemmän tärkeää.
Ja jo hetken kuluttua tästä löydän itseni suutelemasta tuota ihanaa blondia. En ole edes varma kumpi meistä aloitti suudelman, mutta sillä ei ole väliä. Väliä on vain sillä, että tämä tuntuu sairaan hyvältä.

" olet jo todella hyvä suutelija" sanon suudelman loputtua.

" mutta onhan se toki helppo oppia, kun suutelen sinua niin usein tai no sinä suutelet minua" Zayn sanoo ja minä vain hymähdän pienesti.

" pitäiskö meidän lähtee takasin meille, kello on jo kuitenki vähän yli yks" Niall sanoo. Tosiaan aika oli kuin lentänyt tänään tuon suloisen Irlantilaisen kanssa.

" en kyllä haluis, mut kai se on pakko" sanon.

" no jos yhtään lohduttaa en mäkään haluis" Niall sanoo.

" no, mut mennään nyt söpöliini" sanon. Lähdemme siis kävelemään Niallin kotia kohti.

Niallin näkökulma

Minulla on ollut todella mukava päivä Zaynin kanssa. Olemme nauraneet, haleilleet ja tietenkin pussaillut. Nyt Zaynin olisi kuitenkin aika lähteä, sillä me aloimme tehdä lähtöä lentoasemalle. Olin mennyt portillemme asti saattamaan Zayniä. Siinä me seisoimme nyt hiljaa ja pidimme toisiamme kädestä kiinni katsoen toisiamme silmiin.

" Niall" Zayn rikkoo hiljaisuuden. Nyökkään tuolle merkiksi, että tuo kertoisi asiansa.

" mä en vielä kolme kuukautta sitten ois iki maailmassa uskonut, että sanon näin joku päivä tai, että edes tunnen näin joku päivä, mutta kun mä tapasin sut niin ensimmäistä kertaa elämäni aikana tunsin miltä tuntuu olla ihastunut. Nyt mä tiedän myös mitä on olla rakastunut" Zayn sanoo ja sydämmeni sykkii kovemmin Zaynin sanoessa noin. Kukaan ei ole sanonut minulle ikinä mitään vastaavaa ellei äitiä lasketa. Zayn kuitenkin jatkaa vielä pidettyään pienen tauon.

" Mä rakastan sua Niall" Zayn sanoo hyvin hiljaa, mutta kuitenkin samalla niin kovaa. En voi muuta kuin hymyillä.

" Zayn musta tuntuu, että mäkin rakastan sua" sanon ja lähenen Zaynin huulia ja pian tunnen ne taas omillani ja tunnen Zaynin hymyilevän samalla ja niin teen minäkin. Liian pian minun on erkaannuttava, sillä happeni loppuisi muuten kesken.

" mun pitää varmaankin laskea sut valmistautumaan lähtöön" Zayn sanoo. Zayn on jo lähdössä, mutta vedän tuon halaukseen.

" mun tulee ikävä sua" kuiskaan hiljaa tuon korvan juureen.

" niin munkin sua, mutta onhan kännykkä onneksi keksitty" Zayn sanoo. Painan vielä nopean suukon Zaynin suulle ennen kuin lähden sisälle päin.

" laita viestiä, kun ootte perillä" Zayn vielä sanoo perääni. Johon vastaan tietenkin myöntävän vastauksen.

* * *

Lentokoneemme on juuri noussut ilmaan. Minulla on nyt jo ikävä Zayniä. No onneksi ei ole kuin tämä päivä ja kolme päivää niin nään hänet taas. Päätän laittaa musiikin soimaan korviini ja silmät kiinni, niin lentomatka sujuu nopeammin.

Zaynin näkökulma

Sen jälkeen, kun lähdin Niallin luonta olen vain maannut sohvalla ja katsonut jotakin turhan päiväistä elokuvaa. Lähinnä olen vain miettinyt Niallia. En ikinä olisi uskonut ennen Niallia, että joku ihminen voi saada minussa aikaan näin voimakkaita tuntemuksia. Tai no näin voimakkaita positiivia tunteita. Minulla on nyt jo ikävä minun omaa Irkkuani. Nimen omaan minun omaani. Minulla on kunnia olla se ihminen kuka saa tehdä hänet onnelliseksi. Olla se ihminen kuka saa halata ja pussailla tuon kanssa. Olla toivottavasti se ihminen kuka vie tuolta tulevaisuudessa neitsyyden. Haluan olla se ihminen kelle Niall pystyy kertomaan ihan kaiken. Haluan olla se ihminen kuka saa olla Niallin kanssa ikuisesti.

Moikka!!

Täällä minä olen taas. Tällä kertaa vähän lyhyempi luku, mutta toivottavasti silti tykkäätte. Ite ainakin tykkäsin kirjottaa tätä.

Mutta nyt mulla on syksyn ylppäri ohi ja eka koeviikko ohi eli tarkoittaa sitä, että yritän saada nyt uusia lukuja nopeemmalla tahdilla. Tarkoituksena olis kerran viikossa saada luku ainakin pääsääntöisesti.
Nyt uusi luku kuitenkin tulee jo tässä ihan lähiaikoina viimeistään viikonloppuna, koska mulla on loppu viikko vapaata koulusta.

Joten nähdään taas pian. Muistakaa kommentoida ja votea :)