The Last Ones (VALMIS)

ii

   Ronnie heräsi säpsähtäen omenatarhan nurmikolta. Jokin oli pielessä ja pahasti. Oli liian hiljaista ja jotakin puuttui... Hänen ajatuksensa keskeytyi, kun Sammy hänen vieressään heräsi makeasti haukotellen.

"Miten pitkään me nukuttiin?" Sammy kysyi katsoen samalla kelloaan. 12:07.

"Aika pitkään... No mä ainakin lähden nyt kotiin... nähään!" Hän jatkoi nousten seisomaan.

"Odota!" Ronnie huudahti kuitenkin yhtäkkiä. Jokin oli pielessä. Sitten hän tajusi. Ruoho oli kuivaa. Kaupungissa oli automaattinen kastelujärjestelmä, mutta se ei ollut mennyt päälle. Vain hetkeä sen jälkeen, kun Ronnie tajusi tuon, omenatarhan valot sammuivat päästäen pienen naksahduksen.

"Mitä tapahtui?" Sammy kysyi hieman säikähtäneen kuuloisena. Renelin valoja ei koskaan sammutettu, himmennettiin vain yöksi.

"Uskon, että joku katkaisi kaupungin virran..." Ronnie vastasi. "Jos olen oikeassa myöskään ilmanvaihto ei toimi... se tarkoittaa, että meillä on rajallinen määrä happea käytössämme..."

"Eli mitä me tehdään?" Sammy kysyi rennosti tajuamatta lainkaan tilanteen vakavuutta.

"Me etsitään tie ulos ja häivytään tästä kaupungista", Ronnie tuhahti. Joskus hän mietti mitä Sammylla oli aivojen tilalla.

"Mutta eihän ulos voi mennä, siellä on vaarallista!" Sammy vastusti. Ronnie huokaisi syvään.

"Meidän on pakko, ellet mieluummin halua tukehtua tänne. Ja voihan olla, että sairaus on jo kadonnut planeetan pinnalta", hän selitti.

   Sammy ei enää inttänyt vastaan, vaan nyökkäsi vastaukseksi. Kaipa Ronnie oli jälleen oikeassa.

   Ronnie heilautti itsensä aidan yli ja kuuli Sammyn tekevän saman perässä. Kääntymättä katsomaan taakseen hän lähti kävelemään eteenpäin. Onneksi kadun valot olivat edelleen päällä, vaikkakin himmeämmät kuin ennen.

   Kävellessään eteenpäin Ronnie koitti olla katsomatta sivuilleen tai maahan. Katu oli nimittäin veren tahrima ja siellä täällä lojui ruumiiden nakerrettuja jäännöksiä. Myös haju oli kamala. Siihen sekoittui verta sekä jotakin omituista, mitä Ronnie ei ollut ennen haistanut, mutta se sai aikaan kylmiä väreitä.

"Ron, mihin me ollaan menossa?" Sammy kysyi Ronnien takaa. Tyttö pyörähti ympäri ja odotti, että Sam käveli hänet kiinni.

"En tiedä", hän vastasi, "mutta meidän pitää löytää reitti ulos niin pian kuin mahdollista."

"Joo, en mäkään haluu jäädä tänne... Musta tuntuu, että meidän kannattais ettii muita henkiinjääneitä. Eihän me voida olla ainoot, eiks nii?"

"Voi olla, mutta en haluis viettää tässä hajussa kauempaa kun on pakko. Mehän ei tiedetä mistä päästään ulos... Kaupungissa harhaillessa tulee varmasti vastaan muita jos niitä on hengissä."

   Ronnie kääntyi jatkamaan matkaansa ja suuntasi kohti kotiaan. Kyllähän heidän pitäisi ottaa jotakin mukaansa. Renelissä olisi säännöstelyn takia vaikea löytää ruokaa ja vettä, joten niitä ainakin kannatti ottaa mukaan.

   Ronnie heilautti tottuneesti kotinsa oven auki. Hän yritti olla katsomatta eteisessä makaavaan äitinsä ruumista, ja käveli nopeasti huoneeseensa alkaen etsiä tavaroita, joita hän tulisi tarvitsemaan. Hänen kääntyessään ottamaan kirjojensa väliin piilottamaansa veistä hän säikähti nähdessään Sammyn suoraan edessään.

"Sam, sun kannattais käydä omassa kodissas... ja ota mukaan kaikki ruoka ja puhdas vesi mitä löydät. Me tullaan luultavimmin tarvitsemaan niitä", Ronnie sanoi ja asteli ystävänsä ohi. Hän selaili hetken kirjoja. Oli sääli jättää ne kotiin, mutta hän tiesi, että ne olisivat vain lisäpainoa. Hetken päästä hän nappasi veitsensä niiden välistä. Veitsi oli tavallinen puukko, mutta Renelissä oli lähes mahdotonta saada käsiinsä edes jonkin sortin teräase.

   Ronnie sujautti puukon tuppineen reppuunsa ja veti sen vetoketjun kiinni. Hän heitti repun selkäänsä ja meni keittiöön. Hän kävi kaapit läpi, mutta ne olivat tyhjiä. Ronnie kirosi hiljaa itsekseen. Joku muu oli jo käynyt siellä.

"Anteeksi, en tiennyt, että joku asui vielä täällä", hän kuuli tytön äänen takaansa. Ronnie kääntyi nopeasti ympäri, ja näki tytön nojaamassa pöytään. Tytöllä oli pitkät vaaleanruskeat hiukset, jotka laskeutuivat laineina hänen selkäänsä, pistävänsiniset silmät sekä hiukan ivallinen ilme. Yllään tytöllä oli valkea polviin asti ylettyvä mekko.

"Olen Chloe", tyttö esittäytyi.

"Ronnie", vastasi Ronnie. Tytöt katsoivat hetken toisiaan. Ronnien mielestä Chloessa oli jotakin epäilyttävää, mutta hän ei ollut täysin varma mitä. Hiljaisuus alkoi käydä vaivaantuneeksi, kun Sammy pelasti tilanteen tulemalla sisään.

"Hei!" Hän huikkasi iloisesti. Chloe katsoi Sammya hetken ikään kuin arvioiden häntä jotenkin, mutta vastasi sitten tervehdykseen ja kertoi nimensä.

"Tekin varmaan aiotte lähteä etsimään tietä ulos, eikö?" Chloe kysyi. Ronnie nyökkäsi vastaukseksi.

"Voinko tulla mukaan? Meillä on kuitenkin sama päämäärä, voimme hyvin matkustaa yhdessä, eikö?" Chloe ehdotti.

   Ronnie ei olisi halunnut suostua, mutta Sammy hyväksyi Chloen ehdotuksen häneltä kysymättä.

---

Haluaisin tietää teidän mielipiteitä tästä tähän asti (vaikka tätä onkin vaan kaks ensimmäistä lukuu ilmestyny) Millaselta tää teidän mielestä vaikuttaa?