laulajapoika 2

5

Vaihdoin mekkoni toiseen jo viidennen kerran ja puistattelin peilikuvalleni.

- Minne sä olet menossa kun noin tarkasti mietit kankaanpaloja, joita voit laittaa päälle ? Eric kummasteli vaatekasan alta.

- Te miehet ette vain ymmärrä naisia, tokaisin samalla peilaillen.

- Kysyn suoraan. Meetkö sä tapaamaan jotakuta ? hän kysyi.

Vereni seisahtui sisälläni. Onko se noin läpinäkyvää ?

- Itseasiassa kyllä, yskin, saaden lisää aikaa ajatella.

Eric odotti selvästi vielä tarkempaa tietoa.

- Meille tulee muutama artisvieras ja niitä pitäisi mennä tervehtimään, valehtelin.

Eric nyökkäili selvästi hyväksyen vastaukseni. Hän hyökkäsi ylös kasan alta ja siirtyi halaamaan minua.

- Sä näytät kauniilta, tuo sanoi korvaani.

- Älä puhu hulluja, nauroin.

- Oikeasti, hän jatkoi vihjaillen ja liutti kättään vasten alaselkääni.

Mutta totta puhuakseni, hänen sanansa ja kosketuksena eivät tuntuneet miltään. Ennen ne tuntuivat, esimerkiksi viikko sitten, mutta nyt, kun ajatukseni palasivat Nialiin, toisten kosketus ei tunnu miltään.
Kai ihoni vain huutaa jotakin uutta, mikä menee pian ohi.

- Maukasta työpäivää, kuului suukon kera.

- Et sä voi noin sanoa, kummastelin hiukan hymyillen ja suutelin häntä nopeasti.

Tuikkasin kengät jalkaani ja kipitin saman reitin autolleni kuten miltei jokaisena aamuna.
Rutiininomaista, jopa hiukan puuduttavaa.

********

Kello läheni jo uhkaavaasti viittä. Ajatuskin Nialin näkemisestä kunnollisesti kasvotusten sai ajatukseni juoksemaan. Mitä jos hänellä onkin parta ? oli ensimmäinen kysymys, joka tuli mieleeni.

- Sä voit kyllä lähteä jo. Mun vuoroa alkaa, Lisa, kanssatoverini, ehdotti.

- Joo, kyllä se mulle käy, änkytin ja kasasin paperit siistiin pinkkaan pöydälle.

Hipsin vähin äänin pois toimiston tiloista ja painoin hissin nappia odotellessani.

- Hello there, kuulin erittäin tutun äänen sanovan.

- Sun piti odottaa aulassa, suhisin taakseni ilmestyneelle herralle.

- En mä voinut, hän kuiskasi korvaani hipaisten hiuksiani.

Niall asettui viereeni seisomaan ja odottelimme hissiä yhdessä. Vilkuilin samalla olkani ylitse, jottei kukaan vain näkisi mitään. Tämä idea vielä kostautuu.

Hissin tultua luoksemme kipitimme sisään samaan tahtiin, mikä sai minut ärsyyntyneeksi.

- Jos me oltaisiin pieniä, niin ton mukaan mentäisiin naimisiin, hän hirnui.

- Nyt meni jotain ohi.

- Jos esim. kävellään samaan tahtiin, niin mennään naimisiin. Jos keinutaan samaan tahtiin, mennään naimisiin, hän selosti innoissaan periaatetta.

- Kiintoisaa, henkäisin.

Vilkuilin häntä hieman sivusilmällä.
Ja sille tielle jäinkin.