laulajapoika 2

32

- Sulla oli jotain asiaa, mumisin.

En halunnut häiritä suuresti tiskaavaa Nialia. Kyllä, hän tiskasi.
Ihme on tapahtunut.

- Sä sitten olet kärsimätön, hän nauroi.

- Voisitko kertoa ? marisin.

Louisin kanssa käymä keskustelu kummitteli edelleen mielessä.
Ei olisi pitänyt ottaa asiaa tosissaan.

- Jos ollaan rehellisiä, niin mulla on todella monta asiaa, joista mun pitäisi puhua sun kanssa, hän sanoi.

- Jaa, mitä vai ? kummastelin.

- Jos ensin tiskaan ja sitten puhutaan, hän hihitti kädet vaahdossa.

Niin, kukahan se tärväsi puolikkaan pullollisen tiskiainetta veteen ? Sinnehän se lorahti oikein kauniisti.

- Puhutaan sitten, mumisin ja romahdin osittain pöydälle makaamaan.

Yht' äkkinen väsymys.
Haukottelin muutamaan kertaan ja silmäni lurpsahtelivat kiinni.

- Mene sänkyyn nukkumaan, Niall nauroi.

- En mä kykene, sitä paitsi teikäläisen piti puhua, selitin.

Sen verran voin varmasti valoittaa, että olemme saaneet asuntoon sängyn, television, keittiön pöydän ja tuolit.
Kaikki tapahtui niin nopeasti, etten ole taaskaan tajunnut tätä.

- Valmis ! Niall huudahti huokaisten.

- Siivoat sitten kaiken vaahdon pois, tuhahdin.

- Tästä voi muovailla hatun, hän keksi ja otti ison kasan vaahtoa käsiinsä, lätsäyttäen sen päänsä päälle.

- Taas aivopieru, huokaisin ja hain miehelle paperia.

- Tää on nerokasta, hän intoili.

- Mikäs tuossa nyt muka nerokasta on ? ihmettelin.

- Katsoppas, saat tästä periaatteessa ilmaisen hatun. Voit laittaa sen päähän ja esimerkisi, jos lähdet illalla kävelylle ja hetken päästä et enää tarvitsekkaan hattua, koska tuuli ja aurinko menevät pois eli hipsuttelevat jonnekkin muualle, niin hattu poistuu itsestään, hän innostui.

- Maailman omituisin selitys, naurahdin ja pyyhin vaahdon pois hänen päästään.

- Missäköhän mä olisin ilman sua ? Niall henkäisi hiljaa.

- Älä puhu imeliä, komensin.

- Ei kun oikeasti. Mä olisin ihan hukassa, asuisin roskien keskellä haisevassa yksiössä, hän nauroi.

- No sua joutuu kyllä patistamaan aina välillä, totesin ja laskin paperit tiskipöydälle.

Vieritin kättäni hänen rintakehäänsä pitkin. Tunsin edelleen arven, pitkän ja kohoavan, sekä muut pienemmät ikuiset jäljet. Kosketukseni sai Nialin hengittämään kovempaa.

- Mä sain eilen kuulla aika järisyttävän asian, hän huokaisi.

Silmäni räjähtivät lautasen kokoisiksi.

- Mulla on suuri mahdollisuus, hän aloitti.

- Saatko sä sopimuksen ? kiljaisin.

- En vielä, mutta ensi viikolla mulla on siihen mahdollisuus, hän punasteli.

- Toihan on ihan mahtavaa ! kiljuin ja halasin häntä lujaa.

- Kiitos, Niall kuiskasi.

- Vihdoinkin. Mähän aina sanoin, että susta on kaikkeen, mitä vaan haluat tehdä, intoilin.