Luku 8. Cos you're trying to take this from me

1.9K 107 2
                                    

Ed Sheeran - Insomniac's lullaby

Noora:

Alkoholi virtaa suonissa. Musiikki pauhaa ja tekee mieli hyppiä ja pomppia. Iloita, huutaa laulun sanoja ja nauraa. Maailma on kuitenkin suunnitelmia vastaan, sillä pahoinvoiva Laura on takertunut kaulaani kuin takiainen. Kaveria ei jätetä, jos ei löydä panoseuraa. Niinhän se oli aina meidän kahden välillä mennyt, mutta miten voin edes löytää ketään, kun tytsy roikkuu rinnuksissa kiinni. Cockbocker.

Se valittaa pahaa oloaan ja mä mietin, mihin saisin sen heivattua. Huoneeseen kestäisi ikuisuus raahata sitä, mutta toisaalta en voisi jättää sitä yksin, vaikka löytäisinkin seuraa. Miksi elämä on niin perseestä? Tän loman piti olla hyppy tuntemattomaan ja täysillä elämistä, ei darran valittamista ja sänkyyn kömpimistä.

Saan juuri ja juuri pidettyä Lauraa tolpillaan. Sillä on selvästi ihan kamala päänsärky, olihan se kyllä jotain siitä valitellut päivän mittaan, mutta ajattelin vain, ettei sitä kiinnostanut tehdä mitä minä tahdoin.

"Pliis mennään nukkumaan.." Laura valittaa kolmannen kerran mun kaulaa vasten ja päätään viedä sen hetkeksi hengähtämään raikkaaseen yöilmaan. Ei ehkä paras mahdollinen vaihtoehto, mutta muutakaan en keksi.

Vilkaisen vielä baarin suuntaan kaipaavasti, mutta lähden sitten taluttamaan Lauraa ulos baarista. Olisin niin kovasti tahtonut vetää pään täyteen ja laulaa ja hytkyä musiikin mukana. Vaan kun ottaa matkalle mukaan porukan huonoimman viinapään.

Laura kyllä veti eilen ihan saakelisti vettä vahvempaa, joten en edes ole yllättynyt sen olotilasta. Yleensä se on kyllä päivässä toennut, joten ehkä tämän iltaiset juomat olisi pitänyt jättää väliin.

Eilisestä mulle muistuu mieleen Saku ja sen kuumat suudelmat. Etenkin sen kiihkeät sanat puhelimeen, kun oltiin selvitty Lauran kanssa kämpille ja Saku oli soitellut ja varmistanut että sen prinsessa pääsi kotiin. Prinsessa, seriously.. Silti mulla on sitä ikävä. Tavallaan. Vaikka pidän tästä vapauden tunteesta.

Istutan Lauran ulkona portaille, jotka saattaa olla jäässä, mutta ainakaan niillä ei näy lunta. Kyykistyn silittämään sen selkää. Kuulen oven käydän meidän takana, mutta koko ajanhan porukka lappaa sisään ja ulos hotellista, joten en kiinnitä huomiota.

"Mä haluun tupakkaa", Laura mumisee silmät kiinni, käsiinsä nojaten. Kaivelen sen taskuja - sillä mä en polta - mutta askia ei löydy.

"Missä ne on, hani?" silitän ystäväni selkää myötätuntoisena. Ehkä mä voisin alistua ja kipaista lähikaupassa ostamassa toverille röökiä. Se kuitenkin maksaisi omantunnontuskissa takaisin.

"Mä voin tarjota", meidän takaa kuuluu ja vilkaisen taakse. Siihen on ilmestynyt about meidän ikäinen jätkä, jolla on jo tupakka suupielessä, mutta se ojentaa avonaista askia kohti. Tsekkaan sen läpi. Tietenkin. Ihan hyvännäköinen, rikkaat vaatteet, ylimielinen hymy. Selvä kusipää. 

//Ensimmäistä kertaa jonkun muun kuin Eemilin tai Lauran näkökulma 8) Jatkossa julkaisuja tulee tuttuun tapaan kerran viikossa, tänään jotain spessua ~ demonipinja 

Be someone's Sunday morning, not Saturday night (in finnish)Where stories live. Discover now