WhatsApp ☓ L.W.T

q u i n z e

A/N: Toivottavasti tämä luku selventää
vähän asioita teille :) Nauttikaa !!

L O U I S I N P O V:

Istuin pää käsieni välissä leväten Bearin perheen pehmoisella olohuoneen sohvalla ja pidin kuivilta tuntuvia silmiäni kiinni, hengittäen samalla hitaasti, vaikka sydämeni tuntui lyövän kurkussani asti. Tämä ei voinut olla totta.

Nostin päätäni sen verran, että saatoin nyt katsoa edessäni nököttävää lasipöytää, jonka putipuhtaasta pinnasta heijastuivat väsyneen näköiset kasvot, jotka tunnistin omikseni. Pudotin katseeni kohtaamaan sukkien peittämät varpaani ja vedin syvään henkeä, yrittäen rauhoittua, muttei se ollutkaan aivan niin helppoa.

Olin saanut 19-vuotiaan tytön, jolla oli vielä elämä edessään, r a s k a a k s i. Paksuksi, hän kantoi
m i n u n lastani. Miksi olin ollut niin vitun tyhmä?

Puristin käteni yhteen ja katselin kuinka veri pakeni sormistani, jatkuvan kuvasarjan pyöriessä samalla päässäni, jossa näin hyvin raskaana olevan Meganin makaamassa sairaalasängyllä henkihieverissä takiani. Emme olleet suunnitelleet tätä, tämä oli pelkkä vahinko. Olin pilannut hänen elämänsä.

Toivoin, että Meganilla menisi ikuisuus vaihtaa vaatteensa yläkerrassa terveysasemalle lähtöä varten. Toisaalta taas toivoin, että hän olisi mahdollisimman nopeasti valmis, jotta saisimme tietää lopullisen ratkaisun tähän elämiämme muuttavaan kysymykseen.

Megan oli hetki sitten soittanut terveysasemalle, kysellen oliko edes mahdollista ottaa häneltä verikoe tänään, mutta onneksemme linjan toisella puolella ollut nainen oli kertonut meidän pääsevän pika pikaa paikan päällä kokeisiin. Tänään ei näes ollut kuulemma tullut paljoa varauksia verikokeisiin, joten pääsisimme sinne ilman mitään ongelmia.

Hetken aikaa vain katselin silmät suljettuina sitä kamalaa kuvaa, joka ei millään lähtenyt pois ajatuksistani. Megan huusi siinä kivusta ja hiestä märkänä sairaalasängyllä, itkien kuin viimeistä päivää, noiden kirkaisujen kaikuessa pääkopassani kuin mitkäkin toistot. Ei, ei, ei...

"Louis...?" Havahduin tuttuun ja pehmeään ääneen, joka kantautui portaikosta. Käännyin katsomaan portaiden edessä seisovaa Megania, joka juuri pyyhki ylisuuren beigen villapaitansa hihaan kyyneliä, joita valui alas pitkin hänen poskiaan.

Tämä oli hänellekin rankkaa ja ihan syystäkin, en yhtään arvostellut häntä siitä. Sitä paitsi, tiesin tasan tarkkaan tämän koko sotkun olevan minun syytäni. En ikinä aikoisi olla sellainen kusipäinen mies, joka syytti naista vahinkoraskaudesta, vaikka ei ollut itse vain käyttänyt kondomia. Meganin mukaan tosin olin kuulemma käyttänyt sitä, mutta itse epäröin raskaustestin tuloksen perusteella tyttöni muisteloa sen verran, etten vain jaksanut uskoa itseeni sen vertaa. Olin vain yksinkertaisesti unohtanut sen ja pilannut samalla jonkun muun elämän.

Hienoa Louis. Haluaisitko mitalin vai lasillisen valkaisuainetta?

"Oletko valmis? Tai siis onko sulla kaikki tarvittava mukana?" Kysyin lempeästi, ehkä hieman hätiköidysti, kun nousin ylös sohvalta, Meganin ainoastaan nyökätessä ujosti.

"Joo, on kaikki mukana", hän kuiskasi, kun kävelin hänen luokseen ja otin hänen kyynelistä märän ja lämpimän käden omiini, silittäen sen pehmoista ihoa hymyillen. Jomman kumman piti pysyä järjissään ja tällä hetkellä se oli vähintä mitä minä saatoin tehdä Meganille hyvitykseksi tästä.