Water Lily || ✔

Luku 16: Vankina

Heräsin hiljalleen, kipu oli järkyttävää. Makasin kivisellä lattialla. Minut oli siirretty. Yritin nousta ylös, jalkani ei kuitenkaan kantanut. Otin heti tukea seinästä kun sain itseni ylös.

"Olet oikeasti aika pahan näköinen.." Joku totesi, tunsin äänen. Olisin tuntenut sen missä vain. Noel. Purin hampaani yhteen ja laitoin selkäni vasten kylmää seinää. Se sai minut kavahtamaan. Kipu selässäni oli kuin liekit. Shaesin tulilohikäärmeen liekit. Romahdin polvilleni maahan.

"Minun piti hoitaa haavasi." Noel totesi yksitoikkosesti.

"Älä unta näe!" Tiuskaisin kylmästi. Noel asteli sisälle selliin joka oli rakennettu tänne selvästi. Yritin päästä ylös, muttei siitä tullut mitään. Päätin siis toimia eri tavalla. Idea oli tullut minulle kuin salama kirkkaalta taivaalta. Odotin että Noel tulisi lähemmäs.

"Putsataan ensin jalkasi, se on pahin." Tyydyin nyökkäämään. Noel repi housun vähän haavan yläpuolelta. Noel laittoi siihen puhdistusainetta joka sai minut inisemään kuin hyttysen. En halunnut huutaa. En aikonut huutaa. Noel putsasi haavan tarkasti ja tulin nopeasti siihen tulokseen etten vielä toteuttaisi suunnitelmaani. Noel kääri siteen jalkani ympärille. Pieniä ruhjeita oli ympäri kehoani, niistä emme välittäneet.

"Ota paitasi pois, saan selän haavan hoidettua." Ajatus ensiksi tuntui ällöttävältä, mutta sitten lepyin ajatukselle. Noel ei kuitenkaan tuntenut vetoa naisia kohtaan ja siinä missä naiset arvioivat toisten naisten vartaloita niin tiesin ettei Noelia kiinnostanut vittuakaan miltä näytin.  Riisuin paidan päältäni ja käänsin selkäni kohti Noelia. Tuijotin seinää edessäni kuin ihmettä. Pitkään aikaan ei tapahtunut mitään joten vilkaisin Noelia. Poika puri huultaan ja tuijotti selkääni.

"Mitä nyt?" Kysyin ja sain pojan hätkähtämään.

"Vau, mitkä jäljet!" Vieras ääni henkäisi. Käänsin päätäni aavistuksen muistamatta edes sitä että olin ilman paitaa. Sellin toisella puolella seisoi tyttö, iältään ehkä kuusi.

"Niin käy kun alkaa leikkiä isojen poikien kanssa.." Nox hymähti. Tajusin sillon olevani helvetin vähissä vaatteissa - rintsikat ja housut päällä. Purin huultani ja käännyin tuijottamaan seinää.

"Helvetti Lily, rauhoitu. Sinun liekit polttaa minun kättä." Noel ärähti ja antoi elementtinsä rauhoittaa mieleni. En sanonut mitään. Odotin vain että haava saataisiin putsattua.

"Minä voisin parantaa haavat!" Tytön kirkas ääni ehdotti. Mikä oli tytön elementti?

"Miranda, sinä et mene lähellekään Lilyä." Oli outoa että Nox puhui minusta nimellä eikä esimerkiksi haukkunut.

"Mutta.." Tyttö yritti vielä ja sai Noxilta korvapuustin. Purin hampaani yhteen ja suljin silmäni.

"Noel hoitaa Lilyn haavat ja Rayne hoitaa kaiken muun." Nox sanoi tytölle ja lähti viemään pois. Rayne, nimi oli tuttu. Silloin muistin sen. Kirja. Kirjassa mainittiin Rayne. Mies joka teki harhoja ja sekotti ihmisten pään.

"Anteeksi.." Noel sanoi hiljaa. En tiedä miksi hän käyttäytyi niin ystävällisesti nyt. Tyydyin vain tuhahtamaan. Vedin paidan takaisin päälleni ja odotin Noelin poistumista. Noel hetken viivytteli ja tuijotti minua. Meinasi alkaa selittämään tekoaan.

"Älä selitä yhtään mitään. Kannattaa lähteä nyt, ennenkuin poltan sinut poroiksi." Tokaisin kylmästi ja sain Noelin lähtemään pois. Menin makaamaan kylmälle lattialle. Nukahdin ajatukseen Virvatulen suudelmasta.

***

Tiesin olevani henkimaailmassa. Virvatulta ei kuitenkaan näkynyt. Sen sijaan vaaleahiuksinen tyttö juoksi luokseni ja halasi minua.