Veronica (Finnish)

Tanssiaiset

Yövuoro oli loppunut ja me olimme palanneet vartio torniin. Draegan laittoi meidät juoksemaan viisitoista kierrosta asuntolan ympäri, ja sitten tekemään sata punnerrusta. En vieläkään ollut mikään huippukuntoinen, joten viiden kierroksen juoksemisen jälkeen halusin kaatua maahan. Uupumus ei auttanut yhtään juostessa, vaan se oli enemmänkin haitaksi. William juoksi edelläni, ja yritin pysyä hänen lähellää. Hiljalleen juoksemiseni alkoi muistuttaa enemmän hölkkäämistä, ja sitten raahaamista. Punnersin viisikymmentä putkeen, ja sitten käteni olivat aivan tulessa. William ei näyttänyt olevan  moksiskaan punnertaessaan. Sisään hengittäminen tuntui epämukavalta, mutta jatkoin punnertamista kaikesta huolimatta. William jäi odottamaan että saisin punnerrukseni valmiiksi. Kävin aamiaisella kääntymässä, ja sitten menin suoraan nukkumaan. Univaje oli niin suuri että olin valmis nukahtamaan silmät auki paikoilleni. Kuuma suihku tuntui ihanalta, ja lihaksia rentouttavalta. Painuin pehkuihini haukotellen isosti ja nukahdin nopeasti.

Tanssiaiset lähetyivät ja opettajat olivat antaneet meille vapaata, niiden valmistelua varten. Melkein kaikki oppitunnit oli poistettu väliaikaisesti, jotta kaikki osallistuisivat tanssiaisten valmistamiseen. Sabine oli pyydellyt anteeksi idioottimaista käytöstään, ja minä olin antanut anteeksi. Krystal jatkoi yhä tanssiaisten suunnittelua, ja Sabine auttoi häntä. Olimme kaikki väsyneitä mutta juhlasali näytti upeammalta päivä päivältä. Juhlatuuleni alkoi kadota mitä lähemmäs tanssiaisia pääsimme. Muut eivät puhuneet mitään muuta koko päivänä. Minkä mekon laitan? Minkä naamion? Miten laitan hiukseni? Kukakohan pyytää minut parikseen? Kysymykset toistuivat joka puolella koulua, ja aloin olla hermoromahduksen partaalla. Lisäksi syntymäpäiväni lähestyi, mutta en ollut maininnut sitä kenellekkään vielä.

Makasin sängylläni ja kuuntelin kunka Sabine ja Krystal kinastelivat mekkojen väreistä. Pamela keskittyi kirjaansa ja Raven teki kotiläksyjään. Raven kävi harvoin huoneessamme, koska se tavallaan oli kiellettyä ja hyvin epäilyttävää. No me emme ajatelleet sillä tavalla, joten hieman hieno säädimme koulun sääntöjä omiin tarkoituksiimme.

" Veronica mikä sinä aiot olla tanssiaisissa? Oletko jo valinnut puvun?" Sabine kysyi ihan liian innostuneena.

"En ole tulossa, niihin tanssiaisiin." Vastasin neutraalina, ja sain kaikkien huoneessa olijoiden katseet itseeni.

" Miten niin et ole tulossa!" Krystal sanoi vaatien vastausta.

" En vain ole juhlatuulella." Vastasin olkiani kohauttamalla.

" Ei siihen tarvita mitään juhlatuulta." Pamela sanoi kohotellen kulmiaan.

" En ole tulossa." Ja asia oli sillä selvä. Nappasin meikkipöydältäni sen paketin jota en ollut aiemmin avannut. Hymyilin leveästi, kun näin eri väriset hiusväripullot paketissa. Jätin muut huoneeseen miettimään tanssiaisia ja menin kylpyhuoneeseen. Värjäin hiukseni sinisiksi, koska niin tein aina kun olin hyvin allapäin. Väristä tuli enemmän turkoosi, kuin sininen mutta oloni koheni hieman. Kiedoin pyyhkeen hiuksiini, ja pukeuduin normaaleihin vaatteisiini. Farkut ja t-paita tuntuivat ihanilta ainaisen koulupuvun sijaan. Kuivasin hiukseni mahdollisimman kuiviksi ennenkuin poistuin huoneesta. Muut eivät sanoneet sanaakaan, kun poistuin. He kai vain halusivat antaa tilaa ja aikaa ajatella.

Kävelin ilman päämäärää käytävillä, jotka olivat autioita tähän aikaan päivää. Kaikki olivat jossain, tekemässä jotain. Minulle tuli tunne että minun olisi päästävä korkealle ja pian. Kävelin koulurakennuksen portaat ylös ja tulin umpikujalle. Etsin uusia portaita, ja sattumalta löysin pienet rappuset pienestä komerokaapista. En välittänyt vaikka rikkoisin sääntöjä, kun kapusin pienemmät rappuset ylös.

Saavuin pienempään huoneeseen, jossa oli parvekkeen ovi avoinna. Tähyilin ympärilleni ja etsin katseellani muita huoneesta. Värikkäät mosaiikki ikkunat olivat upeita, ja henkeni salpautui niitä katsellessa. Huone oli pölyinen ja tyhjillään, joten sitä ei käytetty juuri koskaan. Miksi sitten ovet parvelle olivat auki? Lähestyin varovaisesti avonnaista ovea, ja odotin jonkun hyökkäävän kimppuuni. Parvella ei kuitenkaan näkynyt ketään, joten astuin peremmälle. Käänsin katseeni ylös, ja näin Williamin heiluttelevan jalkojaan katonreunalla. William oli omissa ajatuksissaan eikä siksi huomannut minua.