I Love You Too Much // Marcus & Martinus

Sen arvaa Lizianan kaulasta

Lizin näkökulma -

"Teiät täällä alasti, ja te ääntelitte oudosti", Emma sanoo. Tuon äänestä kuulee pientä järkytystä.
"Öhh.. tuota. Tietääkö äiti ja isä?" Martinus kysyy hiukan peloissaan. Emma nyökkää varovasti. Pinkaisemme molemmat Martinuksen kanssa ylös sängyltä. Pojalla on vain boxerit, joten tuo vetää nopeasti valkoisen t-paidan päälleen. Kävelemme ripeästi alas, muiden katsellessa loittonevia selkiämme. Etsimme nuiden vanhemmat pikaisesti.
"Mm..", Martinus aloittaa, mutta näyttää todellakin niin pelkäävältä, että päätän jatkaa.
"Tiiätte kai mitä me tehtii eilen illalla?" Kysyn hiljaa, laskien katseemi jalkoihini.
"Tiedetään..", Anne sanoo huokaisten.
"Rakastavaiset", Kjell toteaa nostaen katseeni meihin.
"Jos me ei muusta tiedettäisi niin sen arvaa Lizianan kaulasta", Kjell sanoo vilkaisten minua.
"Ömm.. Mitä?" Kysyn hiljaa sillä en tiedä miten se edes voisi olla mahdollista. Kävelen nuiden olohuoneessa olevan peilin eteen. Nääm jotain mitä en todellakaan olisi halunnut nähdä. Kaulani on täynnä fritsuja, en ymmärrä miten en aikaisemmin huomannut. Nostaessani vielä paitaa, huomaan vatsani ja koko kroppani olevan niitä täynnä. Huokaisen syvään laskien paidan.
"Huomenna pitää mennä kouluun.. Ja tuolla on kuuma. Emmä voi peitellä näitä", sanon huokaisten hiljaa. Nostan katseeni Martinukseen, tuohon söpöläiseen. Joka katsoo minua pahoittelevasti.
"Ei se sun syy ollu", sanon tälle hiljaa. "Meiän pitää vaa pysyä poissa sängystä", tämä toteaa hiljaa, virnistäen vieressäni.

Lähdemme ripeästi syömään aamupalaa. Kaakaota, ja voileivät, ihanaa. Läsäytän käteni yhteen, katsellen ruokaa hymyillen.
"Haluutko sä uuen kiekan, samaa kun eilen illalla?" Poika kysyy lopulta virnistäen, hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Tottakai", sanon virnuillen tälle.

Käykö teille lukijoille, pieni 🔞 hetki? 😏
Toki jos ei, niin se skipataan, mutta voin myös kirjoittaa sen ((;
Ja sori osan lyhyys