I Love You Too Much // Marcus & Martinus

Poika laskeutuu hitaasti polvilleen..

Lizianan nk -

Martinus taluttaa minua kädestä, minulla side silmilläni, jotten nää mitään.
"Tinuuss.. Minne me mennään?" Kysyn turhautuneena, tämä on todella inhottavaa..
Martinus on 19 vuotias, minä en ole vielä täyttänyt, eli olen 18 vuotta. Lopulta poika pysähtyy, ja nappaa huivin silmiltäni. Siristelen hiukan silmiäni, jotta näkisin jotain kirkkaassa auringon paisteessa. Hetken siristelyn jälkeen ymmärrän missä olen. Olen hienossa hotellin kattohuoneistossa, joka ensinäkemältä näyttää sviitiltä. Ihastelen näkymää silmät suurina hämmennyksestä, sekä ihastuksesta.
"Tämä on ihana!" Sanon huudahtaen hiljaa, käännähdän ympäri, syöksyen siinä samalla Martinuksen kaulaan.
Painan nopean suudelman pojan huulille, hypäten sitten takaisin lattialle, onhan tuo minua varmaan 30 cm pidempi.. Lähden nopeasti kävelemään ympäri huoneistoa, Martinuksen astellessa perässäni. Päädyn lopulta makuuhuoneen ovelle, joka on poikkeuksellisesti suljettu. Oletan siis tämän ainakin olevan makuuhuone, sillä en ole sitä vielä nähnyt.
"Saako tuonne mennä?" Kysyn naurahtaen, osoittaen samalla ovea. Martinus nyökkää hymyillen, tosin hymy on hiukan salaperäinen.. Naurahdan hiukan, asettaen käteni ovenkahvalle, painan sen hitaasti alas, avaten oven. Oven takaa paljastuu lähes vitivalkoinen huone, sänkyineen päivineen. Martinus ryntää nopeasti ohitseni, suoraan sängyn luo. Tuo ottaa jotain sängyn toisenpuolen yöpöydältä, minun kävellessä huoneeseen. Leveä hymy leviää kasvoilleni, huomatessani sängyn valkoisella peitteellä, punaisen ruusun terälehdistä tehdyn sydämmen. Katselen ympärilleni, edelleen ihmeissään, en ymmärrä miten Martinus sai tälläisen huoneen..
Poika kävelee hymyillen eteeni, minun katsellessa tuota. Poika laskeutuu hitaasti lattialle polvilleen, niin että oikea polvi on lattialla, ja vasen jalka on lattialla, toisin sanoen siis kosimis asento. Peitän suuni käsilläni hitaasti, Martinuksen vetäessätaskustaan sametilla päällystetyn rasian.
"Liz.. Mun on pitäny kysyä tätä jo siitä päivästä asti, kun sä täytit 18 vuotta. En oo vaan saanut aikaseksi, enkä oo myöskään uskaltanu", Martinus selittää hymyillen.
"Ja nyt mä sain. Joten haluan kysyä.. Rakas, tuletko vaimokseni?" Tuo jatkaa kysyen. Saatan huomata Martinuksen kasvoilta pelon, sekä ilon.. Jonka ymmärrän. Tunnen silmieni vetistyvän nopeasti, minun nyökyttäessäni päätäni nopeasti. Ojennan vasemman käteni Martinuksen pujottaessa sormuksen sormeeni. Tämä nousee ylös, vetäen minut samalla tiukkaan halaukseen, sekä ihanan lämpimään suudelmaan.
"Mä rakastan sua", sanon kuiskaten, suudelman loputtua.
"Mäki sua", poika vastaa hymyillen.
"Sekä ei hätää, meidän häät on suunniteltu kaikki valmiiksi, vieraat on kutsuttu ja niin edelleen. Ne on muutaman kuukauden kuluttua", poika sanahtaa hymyillen.
Pian tämä kuitenkin nostaa minut ylös, morsiuskantoon.
Hymyilen leveästi, kietoessani käteni tuon kaulan ympärille.
"Mennään parvekkeelle", poika kuiskaa, lähtien kantamaan minua sinne.

// Noni, saimoahan kirjotettua jälleen uuden osan. Tosiaan siis, tämä on tooosi kliseinen (lol) :D
Mutta kuten sanoin, tässä nyt sit 3 vuotta eteen päin (:
Toivottavasti tykkäsit! (:
Anteeksi tauoasta, sekä tämän osan lyhyydestä!