Lost Children ➳ BTS

018 ; Se ei pelaa joka pelkää

-Jiminin nk-

Yoongin huulet olivat aivan yhtä pehmeät kuin olin muistellut. Nopean suutelusession jälkeen vanhemmat huulet karkasivat alemmas, aina solisluulle asti. Jätkän kädet eksyivät epäilyttävästi kohti persettäni, ja se sai minut viimeistään heräämään todellisuuteen. Olimme koulussa, erittäin homofoobisten ihmisten katseiden alla, emmekä todellakaan voisi alkaa säätämään mitään. Jo pelkkä suutelukin oli liikaa, Yoongi tiesi sen kyllä.

"Yo-Yoongi", parkaisin työntäen vanhemman kauemmas.

Pystyin näkemään pojan kasvoilta pettymyksen, jota hän tosin yritti piilottaa tyynen ulkokuorensa taakse.

"Äsken olit vielä satasel messis", Yoongi tuhahti pyöräyttäen tummia silmiään. Ele sai minut ärsyyntymään. Kyllähän hänen piti tajuta tilanne ja sen vakavuus. Emme voineet nuoleskella keskellä kirkasta päivää miten huvitti, kuka vain voisi ilmestyä paikalle milloin vain.

Istuin pukuhuoneen puiselle penkille, haudaten kasvot käsiini. Rehellisesti sanottuna en tiennyt mitä tehdä. Ensimmäinen vaihtoehto oli kuunnella järkeä ja antaa olla, mutta sydän kiljui jotain aivan muuta. Kyllä minä Yoongista pidin, mutta olosuhteet eivät vain olleet mitä parhaat.

"Mä olen pahoillani", huokaisin, "Mut kai sä tajuat, että tää on vittu laitonta?"

"Se ei pelaa joka pelkää", Yoongi totesi, ja istuutui viereeni.

"Niin, onhan ikä vain numero ja vankila vain paikka", naurahdin kuivasti.

Kuulin Yoongin huokaisevan hiljaa.

"Itse asiassa mä halusin keskustella järkevästi sun kanssas. En vaan pystyny hillitsee itteeni, kun oot noin laittoman hyvännäköinen", Yoongi sanoi. Käänsin katseeni poikaan, ja yritin viestiä hämmentyneellä katseellani häntä jatkamaan.

"Kelasin, et eihän sua ahdista mun käytös?" Yoongi kysyi. En tiedä olinko väärässä, mutta olin kuulevinani jätkän äänessä ripauksen pelkoa. Aivan kuin hän olisi säikähtänyt, että olin jollain tapaa onnistunut traumatisoitumaan hänen kosketuksestaan.

"En tietenkään, hölmö. Oon vaan vähän hämmentynyt, koska tää meidän juttu on edennyt aika helvetin nopeasti", selitin näpräten paitani varsin mielenkiintoista hihaa, "Ja susta on niin vaikea ottaa selvää. Välillä tuntuu, et haluut musta vaan jonkun random panon."

Kovin pelätty kiusallinen hiljaisuus laskeutui huoneeseen. Oli hiirenhiljaista, sillä ihmiset liikuntasalista olivat poistuneet. Korviini ei kantautunut enää vararehtorin kuiva jauhaminen, saati sitten oppilaiden puheensorina.

"Oon pahoillani", Yoongi sanoi lopulta.

"Häh?"

"Anteeks, et oon jättänyt sulle kaiken epäselväks. En tiedä oonko mä koskaan sanonut tätä, mutta heti kun mä näin sut kyykkimässä siellä pusikossa sen helvetin Jeonin kanssa, niin pakko myöntää, et olin hetkessä myyty", Yoongi sanoi. Huomasin, ettei hän hirveän usein tunteistaan puhunut, sillä puhe oli melko hiljaista ja varovaista. Ei silti mitenkään väkinäistä, kyllä minä hänen äänestään ja eleistään tajusin, että jätkä puhui totta ja oikeasti tarkoitti sanomaansa.

"Ai siis- Säkö tykkäät musta?" lipsautin. Tajusin heti miten typerältä kuullostin, ja pieni puna kohosi kasvoilleni.

"No mitäpä lottoat? Pussailetko sä yleensä sun frendejäs?" Yoongi kysyin naurahtaen.

"Pää kiinni", sanoin hymyillen ujosti.

-

Tervepäterve ✨

Viimekerrasta onkin kulunut ties kuinka kauan, ja nytkin saatte täytelukua täyteluvun perään :') Syynä taas laiskuus (Yllättikö? Ei minuakaan)

Kommentoi ihmeessä mielipide, se motivoi jatkamaan ❤ also kaikki haamulukijatkin ilmiantakaa itsenne, sillä tiedän, että teitä siellä on ainakin muutama ;)

Ja hei, enää viikko koulua ja sitten alkaa kesäloma! 💛☀🌻 Toivon mukaan kirjoitan silloin useammin tätäkin shittii, mut se jää nähtäväks :) Kivaa loppupäivää kaikille 💘😄

-peilikuvaton