BTS Oneshots ~ Finnish

Yoonmin ~ Valuable instruction

Kello tapaili jo uhkaavasti yli puolta yötä Park Jiminin matkatessa autollaan lävitse illan hämärtymisen myötä autioituneen keskustan. Hän oli aivan lopen uupunut pitkän työpäivän jäljiltä, joka ei näin rehellisesti sanoen ollut miltään kannalta ajateltuna antoisa kokemus. Työn sisältö ei ollut sitten millään tasolla mieluisimmasta päästä palkasta puhumattakaan, mutta pääasia oli, että sen turvin hän kykeni maksamaan asuntovuokransa sun muun elämisen kannalta olennaisen.

Matka taittui varsin joutuisasti Jiminin saattaessa uupumuksen varjolla irtautua hetkeksi tavanomaisesta lainkuuliaisen nuoren aikuisen roolistaan ja sivuuttaa kättä heilauttamalla matkaa hidastavat liikennevalot sun muut ylimääräiset ärsykkeet. Eihän tuon liikennekäyttäytymistä kukaan ollut valvomassa enää tähän aikaan yöstä. Seuraavasta risteyksestä oli määrä kääntyä vasemmalle. Sen jälkeen olisi ollut edessä enää muutama vaivainen minuutti, kun oltaisiin jo saavuttu määränpäähän. Jimin ei kuitenkaan ehtinyt risteykseenkään asti ennen kuin jokin tuon silmäkulmassa kiinnitti hänen huomionsa.

Hyvin yön pimeyteen sulautuva musta auto liukui hitaasti pysähdyksiin.

"Hei, kaikki kunnossa? Voinko auttaa?" Jimin kysyi veivaten tuulilasia hiukan rakoselleen.

Jalkakäytävällä seisova poika pysyi liikkumatta ja sanaakaan sanomatta niin kauan, että Jimin ennätti jo luulla näkevänsä harhoja. Olisihan se ollut sinänsä ihan ymmärrettävää ottaen huomioon, että tuo oli käynyt juuri lävitse kevyesti yli kymmentuntisen työvuoron eivätkä tuon silmätkään enää yksinkertaisesti tohtineet pysyä auki unenpuutteeltaan. Kyllä siinä saattoi jo terveen paperit saaneenakin lähteä hallusinoimaan.

Jimin oli juuri aikeissa jatkaa matkaansa, kun poika, joka oli tähän asti vain tuijottanut toista hiljaa noine tummine silminensä avasi viimein suunsa.

"Oisko mitenkään mahdollista, jos heittäisit mut kotiin?" Tuo kysyi matalla, jokseenkin karheahkolla äänellä, joka oli kuin suoranainen vastakohta Jiminin omalle korkeahkon sointuvalle äänelle.

Jimin kohtasi vaivaantuneesti toisen katseen, joka tuntui porautuvan kerta rysäyksellä aina syvälle sieluun asti. Se sai kylmät väreet kiirimään Jiminin selkäpiitä pitkin, mutta jokin tuossa ei antanut hänelle mahdollisuutta antaa kieltävää vastausta niin houkuttelevalta kuin se ideana tuntuikin. Hänen oli yksinkertaisesti pakko suostua ehdotukseen huolimatta siitä, että pojan antama osoite näytti navigaattorin mukaan sijaitsevan karkeasti arvioituna aivan toisella puolella kaupunkia, joka tarkoitti, että Jiminin fantasiat lämpimään vuoteeseen käpertymisestä viivästyisivät vielä tunnilla, jos toisellakin. Poika näytti niin eksyneeltä seisoessaan yksinään katulampun himmeässä valokeilassa, että hänen kävi tuota suorastaan sääliksi.

Puolimatkaa oli sujunut varsin moitteettomasti. Min Yoongiksi esittäytynyt poika oli löytänyt paikkansa hänen vierestään pelkääjänpaikalta ja Jimin oli jopa onnistunut virittämään käyntiin jonkinsortin keskusteltua tuon kanssa. Sitä kautta hän olikin saanut tietoonsa pojan nimen sekä muutamia muita satunnaisia nippelitietoja. He kaksi tulivat oikeastaan juttuun aika hyvin. Niin hyvin, että Jimin oli jopa tarjoutunut tuon seuraksi erääseen ympärivuorokauden auki olevaan pikkumarkettiin maksaen omista säästöistään tuon tarpeet Yoongin mainittaessa sen hetkisen elämäntilanteensa olevan kehnohkonlainen. Jimin olisi halunnut auttaa enemmänkin, muttei hänellä ollut vaadittavia resulsseja moiseen. Jo noihin muutamiin kustantamiinsa elintarvikkeisiin käytetty summa tulisi varmasti kolottamaan tuon kukkaroa ja hän tulisi mitä oletettavemmin katumaan jälkeenpäin omaa sinisilmäistä avuliaisuuttaan. Se oli kuitenkin sen ajan murhe.

Jimin yllättyi itsekin, kun huomasi olevansa pettynyt matkan tullessa viimein päätökseensä. Oli uskomatonta, että hän sanoi näin, mutta hänellä oli ollut hauskaa. Jopa päälle painava uupumus tuntui väistyneen ajan myötä tieltä eikä enää olisi voinut mitenkään kuvitella päältäpäin kuinka pitkä ja sekä fyysisesti, että henkisesti rankka päivä tuolla tosiasiassa olikin takanaan. Haikeasti hymyillen Jimin katsoi sivusta kuinka Yoongi keräili tavaroitaan istuimensa jalkatilasta kohottautuen viimetöikseen takaisin suoraan ryhtiinsä kääntäen katseensa Jiminiin.

"Mulla oli tosi hauskaa, kiitos siitä", Yoongi sanoi väläyttäen Jiminille virneen, joka sai jostakin selittämättömästä syystä tuon ihon nousemaan puhtaasti kananlihalle.

Jimin jännittyi omalla paikallaan Yoongin nojautuessa varoittamatta hitaasti omalta paikaltaan poikaa kohti pitäen katseensa visusti nuoremman silmissä ja liikkuen armottoman hitaasti. Oli kuin olisi katsonut jonkin sortin live versiota hidastetusta nauhasta. Ei aikaakaan, kun Jimin oli jo ennättänyt muodostamaan mielensä perukoilla jonkinlaisen kaukaa haetun päätelmän siitä mitä seuraavaksi olisi luvassa. Hän oli kuitenkin osunut harvinaisen väärään oletuksineen. Se mitä oli luvassa oli todella jotakin sellaista, mitä Jimin ei olisi tohtinut kuvitellakaan.

Jimin uhrasi kaikkensa valmistelemaan itsensä henkisesti ottamaan vastaan Yoongin tuolle tarjoaman suudelman, jota ei loppujen lopulta koskaan tullutkaan. Kaikki se koottu itsevarmuus valui hukkaan pojan nojatessa kasvonsa toisen ohitse Jiminin saattaessa nyt kuitenkin tuntea toisen tasaisen hengityksen korvanjuuressaan.

"Älä enää koskaan tee tota samaa virhettä minkä teit mun kanssa. Tiiätkö, jos en olis tajunnu tän matkan aikana kuinka helvetin ihana sä oot... Et olis selvinnyt hengissä täältä", Yoongi kuiskasi nuo hyytävät sanat aivan Jiminin korvaan niin kylmän tyynesti, että onnistui lamauttamaan Jiminin silkasta kauhusta, vaikkei tuo muutoin tuntunutkaan sisäistävän pojan sanomaa itsessään.

Sanansa sanottuaan Yoongi katosi yön pimeyteen jättäen hämmentyneen ja kauhusta kankean Jiminin taakseen.

Et olis selvinnyt hengissä täältä. Kyseiset sanat tuntuivat toistelevat itseään Jiminin mielen synkimmillä perukoilla alati saaden pojan hämmentymään yhä entisestään näistä parin päivän takaisista tapahtumista, jotka eivät vain tuntuneet jättävän häntä rauhaan. Tuo edellä mainittu lausahdus, jonka Yoongi oli hänelle esittänyt karmi häntä aivan liikaa, eikä Jimin valehtelematta ollut kykenevä nukkumaan enää tuona yönä saavuttuaan viimein aamun varhaisilla tunneilla takaisin asunnolleen - eikä sitä paremmin myöskään seuraavina öinä.

Kello oli noin kaksi aamuyöllä ja siinä Jimin nyt istui keittiössä pöydän ääressä mukillinen höyryävää kaakaota ja sanomalehti uskollisesti seuranaan, aivan kuten edellisenäkin yönä. Hän ei voinut nukkua. Yö oli mitä parasta aikaa moisille synkille ajatuksille ja siitä tietoisena Jimin pyrki parhaansa mukaan unohtamaan väsymyksensä keskittämällä ajatuksensa johonkin muuhun turhanpäiväistä panikointia mieluisampaan.

Jimin käänsi jälleen uuden aukeaman eteensä tukehtuen miltei uuteen siemaukseen kaakaostaan. Siinä se sama kauhunäkymä jälleen oli ilmielävänä suoraan hänen silmiensä edessä. Parin päivän takaisen pojan kasvot tuijottivat kylmästi takaisin sanomalehden sivulle printatusta kuvasta. Alapuolelle oli rustattu isoin kirjaimin sanat; "Min Yoongi, syytetty murhasta." Tätä hän siis oli tarkoittanut. Jimin luki järkyttyneenä lyhyen artikkelin, jonka tapahtumankulku vastasi lähes tulkoon sanasta sanaa Jiminin omaa perjantai iltaa ja kohtaamista kyseisen lainsuojattomaksi osoittautuneen pojan kanssa. Ajatus illanvietosta murhaajan kanssa oli jo itsessään mitä karmivin, mutta se mikä viimeistään sai avattua pojan silmät tilanteen vakavuudelle oli ajatus siitä, että hän olisi aivan hyvin voinut itse kokea yhtä karun kohtalon kuin tuon toinen uhri. Hänellä näytti olleen onni matkassa, mutta mikä takasi, että noin olisi myös jatkossa? Aivan, ei mikään. Vaikka Yoongi olikin aiheuttanut Jiminille enimmäkseen harmia säikäyttämällä tuon pahemman kerran, oli hän saanut tuolta myös arvokkaan opetuksen. Tuo poika oli opettanut Jiminille mikä oli ero avuliaisuuden ja silkan sinisilmäisyyden välillä ja oli varma, ettei Jimin tulisi enää koskaan sitä unohtamaan näin mieleenpainuvan opetuksen jälkeen.

Ömh tässä oli sitten kai mun ensimmäinen novelli tähän kirjaan. Saattaakin jo tosta tekstistä käydä aika hyvin ilmi se tosiasia, et täs on tultu viime päivinä vietettyä ehkä turhankin paljon aikaa sohvan nurkassa lukien erilaisia kauhutarinoita, mut no sitä kautta mä sainki itteasias idean tähän pätkään. Siit en kyl sit taas tiiä onks tää juur mistää kotosin, mut nojaa mä ainakin yritin (':

Täs on jo muutamakin idea muistissa, mutta uusia shippejä ja mahdollisesti jotain juonentynkiäkin saa toki ehdottaa. Ei kai täs muuta? Kiitos, kun luit ja toivottavasti pidit ❣️