Oli poika nimeltä Jeon Jungkook, hän ei ollut ikinä ihastunut tai mitään siihen suuntaan eikä oikein tiennyt miltä se tuntui tai miltä sen pitäisi tuntua, kaikki kuitenkin muuttuu kun vieras poika astuu kuvataiteenluokkaan ja Jungkook tuntee jonkun...
[päiviä, tässä osassa on lievää angstia tai jotain sinnepäin, oon huono kirjottaa mitään tollasta joten pyydän jo valmiiksi anteeks 🌞]
____
taehyung
"heei felix" "no" "ootko sä nähny kookieta missään?.. se ei tosiaan oo ollu koulussa pariin päivään." "nope, en oo kuullu siitä mitään, toisaalta oon kyl ollu changbinin kanssa nyt aika paljon.. kysy yugilta sehän on kookien paraskaveri"
Nyökkään ja alan etsimään katseellani missä Yugyeom on. Viimein, hetken kuluttua, huomaan Yugyeomin juttelevan jollekkin pojalle.. muistaakseni sille joka silloin juttelin Jungkookin kanssa. Kävelen suoraapäätä sinne ja kysyen heti;
"hei yug!" "hm?" "ootko sä nähny jungkookia? Tai ootko kuullu siitä mitää?" "enpä ole, se ei vastaa tekstiviesteihin tai puheluihin. Kumma sillä viimeks kun näin sitä se oli ihan tavallinen" "Hmm.. voidaanko mennä kattomaa sitä koulun jälkeen? Sä varmaan tiiät missä se asuu?" "joo toki"
hymyilen ennenkuin lähden takaisin omalle paikalleni, pian kuitenkin kellot soivat ja nappaan repun olalleni. ulos päästyäni jään odottamaan Yugyeomia ulko-oville, kun hän saapuu alamme kävellä jungkookin luokse, hitaasti mutta varmasti.
jungkook
istun sängylläni ja mietin mitä tein väärin että se, kauhea asia, tehtiin minulle? En ole kertonut kellekkään asiasta ja joudun pitämään pitkähihaisia koska ne peittävät mustelmat.
"Hei Jungkook, katsotaanko onko se kuume jo laskenut"
kuulen äitini huutavan, hätäännyn sillä tottakai se oli laskenut, sillä minulla ei ole ollut ollenkaan kuumetta, toisinsanoen olen lintsannut.
"Ei nyt, mulla on tosi huono olo joten haluun levätä." "ahaa no ehkä se ei ole laskenut jos vielä on huono olo.. käyn ostamassa kaupasta hunajaa joten jäät hetkeksi yksin kotiin." "entä isä?" "uskoisin hänen tulevan vasta illalla"
Kuulen oven sulkeutuvan ja katson ikkunasta nähden kuinka äitini menee autoonsa ja lähtee. 'ihme.. isä on monena päivänä ollut tosi myöhään töissä..' mietin ja suljen silmäni nojaten seinään. Vähitellen kuitenkin pieni pala alkaa muodostumaan kurkkuuni kun mieleeni tulee taas se kohtaus koulusta, aukaisen silmäni ja kävelen vessaan peilin eteen, nostan hihani ja tuijotan mustelmiani jolloin kyyneleet nousevat silmiini.
"miksi?"
kysyn itsekseni kyynelten valuessa hitaasti poskiani pitkin. juoksin takaisin huoneeseeni ja etsin terotinta, juuri kun löysin sen kuulen kuinka oveen koputetaan. Mietin kuka siellä voisi olla eikä mieleeni tule ketään sillä äidilläni olisi pakko kestää pidempään. Hipsuttelen portaat alas ja siitä ulko-ovelle. Vedän syvää henkeä ja avaan oven hitaasti.
"JUNGKOOK"
kuulen matalan äänen sanovan yllättyneesti.
"oh.. moi yugyeom ja taehyung"
tekoyskäisen ja yritän tehdä ääneni mahdollisimman kipeän kuuloiseksi.
"miks et oo vastannut viesteihin tai puheluihin?"
yugyeom otti käsistäni kiinni
"nosiis.. ei oo huvittanu olla kännykällä näin kipeänä.. ja tulka vaan sisälle"
pojat ottivat kenkänsä pois ja meninme huoneeseeni. Huomasin terottimen terän sängylläni joten istuuduin nopeasti sen päälle.
"me oltiin tosi huolissaan.. mä jo pelkäsin et sulle on tapahtunu jotai!"
Taehyung vinkui ja Yugyeom näytti olevan samaa mieltä
"joo.. mä varmaan tuun parin päivän päästä taas kouluun"
_____
jungkookille tuli huono omatunto :( tein editin jungkookista lol
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
