5.

983 70 22
                                    

Yoongi•

Kävelimme Jiminin kanssa hiljaisuudessa kohti kotia.
Oli hankala aloittaa keskustelua, kun en tiennyt mitä sanoa.
Totuus oli kuitenkin kerrottava hänen limaisesta poikaystävästään. Tarkemmin ex-poikaystävästä.

Tulin siihen tulokseen, että kertoisin vasta kotiin päästyä.
Jimin oli ollut koko matkan aivan hiljaa.
Tuuli heilutteli pojan vaaleita hiuksia pois silmiltä, kun tuo käveli vieressäni laivastonsininen takki päällään.

Saavuimme asunnollemme ja potkaisin kengät eteisen telineeseen.
Suunnistin kohti keittiötä ja laitoin kahvin tippumaan.
Istuin pöytään, ja pyysin Jiminin viereeni.

"Sä näit eilen mut ja Sungyeolin?"

"Joo.. mitä helvettiä sä teit sen kans?? Luulin et suhun voi luottaa!" Jimin raivosi.

"Jimin rauhotu, se jätkä näki kun mä vilkutin sulle, ja siksi rehasi mut sinne nurkalle. Sit se alko valittamaan siitä, miksi mä vilkuttelen sulle niin iloisesti. Koska oot muka sen jätkä"

"Aha." Jimin sai suustaan.

Pysyin vain hiljaa.
En tiennyt uskoiko hän, mutta ainakin olin kertonut totuuden.
Kuuntelin kahvipannun ropinaa, kunnes Jimin avasi suunsa.

"Yoongi?"

"Niin?" Kysyin.

"O-onko sulla tunteita mua kohtaan?" Jimin uteli.

Siinä vaiheessa ajatukseni katkesi.
Olinhan minä jo valittanut siitä miten paljon hänestä välitän mutta nyt oli totuuden hetki.
Tottapuhuen, tunteeni olivat kuin pyörremyrsky.
Tiesin että minua kiinnostaa Jiminin asiat aiva hitosti.
Mutta samalla tiesin miten rikki tuo on entisestä suhteestaan.
Päätin kuitenkin vastata.

"Jimin, mä..mä pidän susta."

"O-okei."

Heikon vastauksen jälkeen Jimin pinkaisi ylös tuolilta, veti kenkänsä jalkaan ja lähti.
Jäin silmät suurella tuijottamaan ovea.
Mikä ihme tuolle tuli?

Pieni pelko alkoi hivellä takaraivoani.
Eikai Jimin vain mennyt tekemään jotain typerää?
Äh, hänen täytyy vain sulatella tuota asiaa kaikessa rauhassa.

Kaadoin valmiin kahvin kuppiini ja menin olohuoneen sohvalle istumaan avaten television.
Katselin jotain saippuasarjaa tovin, kunnes päätin lähteä kaupungille.
Ennenkö ehdin nousta sohvalta, puhelimeni klinahti.

Hiipparit
Hyung: äkkiä tänne, ny on siistii matskuu!

Olin saanut viestin jengiltä.
Jotain uutta turhaa hiipparointia oli luvassa.
Päätin kuitenkin selvittää asian, ja lähdin kohti hyungin taloa.

Edessäni seisoi vaaleansininen talo.
Astelin ovelle ja koputin virallisen tunnuskoputuksemme.
(Miks must tuntuu et kirjotan jotain 5 vuotiatten agentti leikkii 😂)

Ovi avattiin nopeasti, ja minut vedettiin sisään.
Jengiläiset nojailivat olohuoneen seiniin hyungini seisoessa keskellä tilaa, höpöttäen jotain.

Bilehile ja hiippari/ yoonmin VALMIS✅Donde viven las historias. Descúbrelo ahora