Bilehile ja hiippari/ yoonmin VALMIS✅

16.

×Jimin nk×

Hyinen tammikuinen ilma viilteli vaaleanpunaisia poskiani kävellessäni kouluun. Hoseokille en ollut sanonut sanaakaan koko kuukauden aikana, enkä ollut vastannut tämän viesteihin saatika sitten puheluihin. Pojan ilmeestä päätellen häntä suorastaan vitutti nähdä minut Yoongin kanssa käsikädessä koulun käytävällä, kun viimein Yoongi oli antanut itselleen luvan olla mitä tahtoo. Sungyeolista ei ollut kuulunut mitään, eikä näkynyt, mikä oli hyvä asia. Yoongi jaksoi jauhaa paskaa Hoseokista joka ilta ennen nukkumaan menoa, mutta en ottanut asioita kuuleviin korviini. Minua ei suoraan sanottuna kiinnostanut sen jätkän touhut tai miten se oli vahdannut meitä ruokavälitunnilla.

Kun nyt Yoongista aloitettiin, niin hän on ihan mahdottoman ihana. Eilisaamuna tuo suloinen nallekarhu oli valmistanut minulle söpön aamupalan sänkyyn ja jopa laittanut tiskit koneeseen. En tiedä mitä olen hänelle tehnyt mutta hän on tovissa muuttunut suojelevaksi höpönassuksi. Yoongi jopa antaa minun lainata huppariaan kylmän tullen tai siloitella hiuksia tylsän matikan tunnin aikana. Että kun rakastan sitä jätkää.

---

"Kultsii! Tuu jo mun on pakko päästä vessaan!" Inisen kylpyhuoneen oven takana kun Yoongi rauhallisesti kylvehtii lämpimän hanaveden alla.

"Venaa viel sekka." Yoongi tuhahtaa ja sammuttaa suihkun. Niinsanotun "sekunnin" kuluttua lantiolle pyyhkeen kietonut puolialaston Yoongi pikihiuksineen astelee ulos kylpyhuoneesta.
"Nyt voi mennä kultsi." Yoongi ilmoittaa virnistyksen kera. Hän tietää kyllä varsin hyvin mitä katselin ennen suun avaamista.
Pyöräytän silmiäni ja astelen vessaan.
Kädet pestyäni vaaleanpunaisella vadelmasaippualla astelen olohuoneeseen missä Yoongi loikoilee sohvalla lempi vilttiinsä käärittynä. "Tuu viereen." Jätkä tokaisee ja vilauttaa pienen virneen suupieleensä. " Jätkä on puutteessa." Tuhahdan ja kiipeän Yoongin syliin viltin alle. "Mistä sä puhut?" Yoongi kysyy erittäin tietävällä äänellä. Tuhahdan ja pökkään poikaystävääni kylkeen. "Oisko ees nf&chill mitään?" Kysyn armottomasti koiranpentu ilmeellä. "No ok sitte." Yoongi myöntyy ja tuhahtaa sen merkiksi että lievä vitutus kaivaa mieltä kun ei saanutkaan tänään.

Hetken netflixin katsomisen jälkeen Yoongin puhelimeen kilahtaa tekstari. Poika lähtee hämmentyneenä lukemaan viestiä kauemmaksi minusta.
"Ööh Jimin, eikai haittaa jos piipahdan yhtäkkiä vähä kaupungilla. Yks juttu ois."
Hieman epäilevästi nyökkään ja Yoongi pussaa minua nopeasti poskelle.
"Tuun pian." Hän tokaisee ja lähtee ulko-ovesta. Luotan siihen, että hän joko käy vain kaupassa tai moikkaamassa jotain tuttua, eikä sotkeennu vanhoihin asioihin turhaan. Kun niistä juuri ja juuri on päästy yli.

---

Yoongin nk

Hiippailen kohti tummaa kerrostaloa ilman viilentyessä asteella. Kyllä, menen tapaamaan vanhoja tuttuja. Tarkemmin ajatellen hyungia. Jos en ennemmin ole maininnut nii se jätkä on siis Namjoon.
Olin sopinut aikoja sitten tapahtuneen välikohtauksen ja yrittänyt kierosti sopia hieman uutta keikkaa. Nimittäin keikkaa nimeltä Sungyeol.
Jätkä saisi maksaa Jiminin kohtelusta ja kaikesta muustakin, ja Namjoon saisi auttaa minua parhaansa mukaan.

"Iltapäivää toveri." Namjoon letkauttaa käännyttyään pyörivällä nahkatuolillaan kohti minua.
"Oikein tuollaisen "pomon" tuolin oot sitte hankkinu." Heitän ja virnistän.
"Läpät sikseen. Kerroit eilen puhelimessa vaan osan. Eikai Jimin tiedä?" Namjoon kysyy epävarmasti.
"Ei, eikä saakkaan tietää. Mä hoidan tämän visusti piilossa siltä. Se ei tuu koskaa tietää mirä tapahtu Sungyeolille, saatika Hoseokille jos me sille jotain lievempää touhua keksitään."
Namjoon nyökkäilee hyväksyvästi.
"Hoidetaan se jätkä käsiin huomenna heti koulun jälkeen. Se saa kertoo meille missä Sungyeol piilottelee." Namjoon päättää visusti.
"Niillä on kuitenki suurempi menneisyys, mitä ei Jimin tiedä. Hoseok liittyy jollain tavalla koko paskaan. Miten muka kaiken sen jälkeen mitä Jimin on sille vuodattanu se olis muka Sungyeolin kaveri. Se jätkä juonii jotain." Selvennän.

Olen ihan varma että Hoseokilla ja Sungyeolilla on salainen menneisyys.
Jiminin ja Sungyeolin ei ollut kuulunut erota, mutta jätkä olikin jäänyt kiinni itse teossa ja pyytänyt Hoseokilta apua. Aivan varmasti.
Jimin ei vain tiedä sitä, en kyllä minäkään mutta olen ihan varma. Jotain hämärää se piru touhuaa. Jiminin pään menoksi.

"Nähään huomenna klo 14 koulun aulassa. Me ripitetään Hoseok siinä paikassa ja luvataan jos se ei kerro totuutta että puukko kutsuu ja lujaa." Tuhahdan ja näen hyungini nyökkäävän pimeässä. "Adios Yoongi." Tuo letkauttaa kun työnnän oven kiinni perässäni.
Lumen narskuessa kenkieni alla yritän keksiä syytä mitä sanoisin rakkalle poikaystävälleni miksi olin poissa, ja missä.
Päätän käydä kaupan kautta hakemassa vaikka nuudelia syyksi vaikka ihan paska syy se on. Pitää vain keksiä jotain imelää.

"Missä sä olit?" Jimin kysyy heti kun avaan ulko-oven. Poikahan on istunut eteisen lipastolla kolme varttia odotellen koska palaan kotiin.
"Hain nuudelia ja näin open kaupassa ja se kyseli vähän miten menee." Vedän väkisin mielestäni ensimmäisen tarinan.
"Ai okei. Mä meen nukkumaan. Väsyttää." Jimin tokaisee hieman kiukkuisena ja lähtee ilman pusua makuuhuoneeseen.
Ei se uskonut. Nyt sillä on jokin sotasuunitelma miten saada selville missä olin, kenen kanssa ja mitä minä juonin.
Vittu.
Jimin ei saa tietää, ikinä.

Heitän nuudelit kaappiin ja kulautan kurkustani alas pöydällä olevasta pullosta viimeiset vedet. Laahustan kohti makuuhuonetta ja ovea hieman raottaen näen Jiminin vaihtamassa yöasua, täysin nakuna. Virne maalautuu kasvoilleni, astun sisään huoneeseen ja kiedon käteni alastoman poikaystäväni ympärille.

---
Heh vau
:))