Raotin silmiäni hieman, kohdaten valkoisen tyhjän huoneen. Koitin nousta istumaan, mutta kova pääkipu pakotti minut takaisin makuulleni.
Tunsin jotain lämmintä käteni päällä ja Käännyin katsomaan sivulleni nähden Taehyungin nukkumassa sängyn viereisellä penkillä. Tämän käsi lepäsi omani päällä ja hänen hiuksensa olivat sotkuiset.
Hetken tarkkailtuani ympäristöäni, tajusin olevani sairaalassa. En muistanut yhtään, miten olin tänne päätynyt. Ja Taehyungin kanssa?
"Jungkook! Sä oot hereillä!" Vieressäni istuva Taehyung huudahti ja nousi halaamaan minua tiukasti.
"T-Taehyung, miks mä oon täällä?" Kysyin hämmentyneenä tilanteesta.
Taehyung huokaisi syvään ennenkuin kertoi kaiken eillisen illan tapahtumista.
Muistot minun ja Myungsoon riidasta ja kaikesta muusta tapahtuneesta.
"Missä Myungsoo on?..." Kysyin heikosti. Mitä jos Myungsoo oli yrittänyt tehdä jotain yhtä tyhmää kuin minä.
Taehyungin ilme synkkeni hieman.
"Myungsoo meni syömään alakerran kahvioon. Se tulee varmasti pian." Tämä vastasi.
"Miksi et sä mennyt syömään? Sulla on varmaan nälkä myös..." Kyselin huolissani.
Taehyung vain hymähti ennen vastausta.
"Mä en halunnu jättää sua hetkeksään yksin, mutta nyt kun sä oot hereillä, mä voin kai lähteä ja jättää teidät viimein kahdestaan"
Taehyung oli jo valmiina lähtemään, mutta nappasin tätä hihasta kiinni. En tahtonut hänen lähtevän.
"Älä mee vielä...jää tänne"
Mies huokaisi kaatuen takaisin tuolilleen.
"Ihan miten vaan sä haluat..." Taehyung sanoi hiljaa.
Tuijotimme toisiamme pitkän aikaa sanomatta sanaakaan. Oli kuin emme voisi kääntää katseitamme pois. Pitkän hiljaisuuden rikkoi Taehyung, purskahtamalla nauruun.
Toljotin toista ihmeissäni. Mikä tästä tilanteesta teki hauskan.
Taehyungin naurunpuuska alkoi laantua hetken kuluttua ja tämä kääntyi taas takaisin katsomaan minua, pyyhkien naurusta aiheutuneet kyyneleet takkinsa hihaan.
Katsoin toista edelleen kysyvästi.
"Sori, mä vaan.... Mä lupasin eilen illalla, ettet näkisi mua enää, mutta nyt. Mä istun taas sun edessä. Mä en taida osata pysyä erossa susta"
Hymähdin Taehyungin sanoille. Mitä jos en halunnut Taehyungin pysyvän erossa minusta, mitä jos tahdoin hänet elämääni. Ihan vaikka pelkkänä ystävänä,vaikka tiesin, että se sattuisi meitä molempia.
"Anteeks kun löysin sut näin myöhään. Jos olisin etsinyt paremmin, olisin voinut löytää sut ennen kun sun rakkaus mua kohtaan olisi kadonnut kokonaan..." Taehyung sanoi hymyillen surua heijastavaa hymyä.
"Niin, Jungkook sä tiedät itsekkin, että sun tunteet mua kohtaan on kuollut aikoja sitten. Mutta miksi mä sitten jaksan vieläkin kaipailla sun perään, Jungkook miksi mä en pääse susta yli millään....!"
Taehyung huudahti painaen päänsä kämmeniinsä, antaen kyynelten valua käsiään pitkin ja tippuvan lattialle.
"Taehyung, mitä sä selität?! Etkö sä näe kuinka paljon mä rakastan sua?!" päästin suustani.
Tukin suuni samantien. En ollut tarkoittanut sanoa tuota.
Taehyung nosti päänsä ja katsoi minua hölmistyneenä. Tahdoin kieltää kaiken äsken sanomani, mutta sanaakaan ei tullut ulos.
Pitkä ja syvä hiljaisuus laskeutui välillemme jälleen kerran. Emme kumpikaan tienneet mitä sanoa enää. Sisällämme tiesimme kuitenkin molemmat tuntevamme samoin, mutta kaikki ei aina ole niin helppoa.
"J-Jungkook, ajatteletko sä oikeasti noin?...." Taehyung kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen.
"E-en.. Tai siis...... Kyllä" Änkytin vastaukseksi.
Olisin halunnut palata ajassa taaksepäin perumaan sanani, mutta en ole mikään velho joten se ei onnistunut.
Juuri kun Taehyung oli sanomassa jotain, huoneen ovi avautui.
"Jungkook, sä olet hereillä!" Huudahti Myungsoo, joka juoksi suoraa päätä halaamaan minua.
"Noh, mä jätän teidät nyt..." Taehyung sanoi kävellen ovelle.
"Odota, Taehyung! Mä haluan kiittää sua, ja pyytää anteeksi..." Myungsoo sanoi irottautuen minusta.
Taehyung pysähtyi kuin seinään ja jäi katsomaan Myungsoota. Molemmat miehet olivat nyt kasvotusten.
"Mä ajattelin sua pelkkänä kusipäänä, mutta musta tuntuu, että se kusipää täällä olen mä. Mä olen ehkä huonoin mahdollinen aviomies..." Myungsoo lopetti puhumisen ja kääntyi minuun päin.
"Jungkook, mä olen pahoillani siitä mitä mä eilen tein. Mä olin vaan niin vihainen ja sekaisin..." Mieheni pahoitteli käytöstään ja tarttui minua käsistä kiinni molemmin käsin.
Hymähdin.
"Älä anna sen tapahtua enää uudestaan...." Kuiskasin tälle.
"En annakaan, se ei toistu, nimittäin.... Emme voi jatkaa yhdessä enää... Pelkään, että satutan sua vielä pahemmin, enkä mä voi elää tietäen satuttaneeni elämäni tärkeintä ihmistä...." Myungsoo puhui hiljaa.
"Mitä sä-?"
En kyennyt puhumaan loppuun, kun Myungsoo jo päästi käsistäni irti ja käveli ovelle päin, mutta pysähtyi Taehyungin kohdalle.
"Pidä Jungkookista huolta..." Tämä kuiskasi hänen korvaansa.
"Hoidetaan eropaperit ja muu säätö myöhemmin... Nähdään, Jungkook."
Jäimme Taehyungin kanssa hölmistyneinä katsomaan Myungsoon perään. Olin niin ihmeissäni, etten tajunnut edes itkeä.
🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸
Heii! Mitä piditte luvusta? ❣️
Onko teillä sujuu kouluviikko/ työviikko hyvin? ❣️
Ajattelin muuten tässä alkaa kirjoitella toista kirjaa.Mulla on jo juoni siihen, josta itse pidän aika paljon, mutta en tiiä tykkäiskö kukaa muu🤔
No mutta, pitäkää rento ja mukava viikonloppu❤️
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
(ne jotka tietää mistä elokuvasta, saa kymmenen pistettä ja papukaijamerkin🐦)
