Osa 25💙

836 61 20
                                    

Silmäni rävähtivät täysin auki, juuri kun olin nukahtamaisillani. Joku osoitti valoa suoraan ulkoa ikkunaani. Tuijotin valoa hetken ennen kuin vedin peiton syrjään ja nousin ylös. Valo räpsyi, ikään kuin joku haluaisi minun häiriintyvän siitä. Suuntasin ikkunalle ja välittömästi kun silmäni olivat tottuneet ulkona vallitsevaan pimeyteen erotin ulkona seisovan hahmon, jonka taskulampun valo osoitti nyt kasvoihini.

Heilautin kättäni, että tumma hahmo tajuaisi tulleensa huomatuksi. Hän vilkutti takaisin ja yritti viestiä jotakin.

Luovutin hänen mahdottomien eleidensä tulkitsemisen ja siirryin kauemmas ikkunasta. Suuntasin vaatekaapilleni ja laitoin jotain lämpimämpää päälle, sillä no... Yöt ovat kylmiä. Nappasin puhelimen ja avaimet mukaani ennen livahtamistani huoneeni ovesta ulos.

Kuuntelin hetken olisiko joku hereillä, mutta talossa vallitsi hiljaisuus. Jopa vauhdikkaan yöelämän omaava Ruu oli hiljaa.

Hiippailin portaat alas ja liu'uin sitten alakerran lattiaa pitkin ovelle. Ujutin kengät jalkoihini ja nappasin takin mukaani. Avasin ulko-oven ja livahdin ulos, saaden ulkona seisovan Joelin katsomaan suoraan muhun. Hänen huulilleen kohosi hymy.

"Olin jo varma, että ignooraisit mut ja jatkaisit unias!" Tummatukkainen sanahti. Naurahdin ja vedin takin päälleni.

"En kai mä niin julma ole." Virnistin. "Mutta onko sulla joku syy häiriköidä  mua tähän aikaan, vai muuten vaan haluat pilata mun unet?"

"Hmm, ehkä vähän kumpaakin." Pidempi vastasi kiusoitellen. Pudistin päätäni muka pettyneenä.

"No mikäs tää sun asias on?" Kysyin. Joel nappasi käsivarrestani kiinni ka veti mut mukanaan pyörätielle, jatkaen matkaa suuntaan josta pääsi keskustaan ja koululle, sekä muihin hyödyllisiin paikkoihin (pervot hys lmao).

"Mihin me mennään? Aijotko sä murhata mut?" Kysyin, osittain leikilläni ja osittain tosissani. Enhän minä voinut mitään varmaksi sanoa.

Ehkäpä Joelin viha mua kohtaan oli niin vahva, että hän oli päättänyt tappaa mut? Toivottavasti ei.

"No en sentään." Joel vastasi nauraen. "Tai no, eihän sitä koskaan tiedä."

Vilkaisin häntä epäilevästi, vetäen takin hihoja enemmän käsieni suojaksi. Kylmä ilma alkoi hiljalleen jäädyttää ihoani.

"Täällä on kylmä, enkä mä halua jäätyä." Ilmoitin. Joel mulkaisi mun suuntaan, selvästi kyllästyneenä kyllästyneenä valitukseeni.

~~~~~~~~~
Mä vihaan ihmisiä.

Mä vihaan ihmisiä jotka on vihasia mulle.

Mä vihaan ihmisiä jotka on vihasia mulle ilman syytä.

Moi.

:')

XOXO

Efheyu 💛

Luokses mä palaa en.Where stories live. Discover now